perjantai 1. syyskuuta 2017

39. Kukkakaalitalkoot!

Oon viimepäivinä törmännyt somessa ja iltapäivälehdissä muutamaankin otteeseen termiin kukkakaalitalkoot. Raukat (kukkakaalit) ovat kaikki (syystä että viime kesä) kypsyneet samaan aikaan, ja nyt on "puoli-ilmaisia kukkakaaleja vaikka muille jakaa". Viimeksi kaupassa ollessani löysin myös laarillisen kilohinnaltaan vielä puoli-ilmaisestakin puolet ilmaisempaa (3/4 ilmaista?) kauden vihannesta. Nimittäin kesäkurpitsaa!



Heräsin aamulla jo seitsemäksi tappo-intervallijumpalle, ja vaikka toisin voisi kuvitella, olen siitä lähtien ollut aika energinen. Pyykinpesun ja riisipiirakoiden paistelun lomassa ajattelin leipasta vähän suolaisia piiraita, mistäpä muusta, kun juurikin jääkaappiin lymyilemään jääneistä kukkakaalinpäästä ja just-vielä-syömäkelpoisesta kesäkurpitsasta.

Pidemmittä puheitta, toinen resepteistä on sekaaniversio, toisessa ei ole käytetty lihaa eikä vehnää, mutta pari syntymätöntä kananpoikasta, sekä vasikan ravintoa kylläkin. Mutta se synti sallittakoon tällä kertaa, onhan tässä sentään pelastettu pari vihannesta varmalta mätänemiseltä! Tässä myös hyvä recipe niille, jotka eivät keksi mitään kokattavaa broilerin jauhelihasta. Noh, asiaan.

BROILERI-KESÄKURPITSAPIIRAS

  • valmis piirakkataikina (tai jos oot vielä muakin ahkerampi, teet itse)
  • 1/2 kesäkurpitsa
  • 1/2 prk valkosipulituorejuustoa
  • tuore sipuli
  • valkosipulinkynsi
  • 1/2 prk kermaviiliä
  • 2 munaa
  • 400 g broilerin jauhelihaa
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta rosmariinia
  • juustoraastetta
Lämmitä uuni 175 asteeseen. Levitä piirakkataikina halkaisijaltaan n. 25cm vuokaan ja esipaista tarvittaessa. Paista hienonnetut sipulit ja broilerin jauheliha pannulla. Mausta suolalla, pippurilla ja rosmariinilla. Höylää kuorimaveitsellä kesäkurpitsasta ohuita siivuja. Rullaa ja asettele siivut vuoan reunoille. Broilertäytettä varten sekoita tuorejuusto, kermaviili, munat ja sipuli-broileriseos keskenään. Maista ja mausta. Levitä täyte pohjan päälle ja ripottele kanatäytteen päälle juustoraastetta. Voitele kesäkurpitsaruusut kevyesti oliiviöljyllä. Paista n. 20 minuuttia, tai kunnes täyte on hyytynyt ja saanut hieman väriä.





FETA-PINAATTI-KUKKAKAALIPIIRAAT

  • nyrkin kokoinen pala kukkakaalia
  • 1 dl kaurahiutaleita
  • 1 muna 
  • suolaa
  • reilu kourallinen pinaattia
  • valkosipulinkynsi
  • 1/2 prk kermaviiliä
  • 1 muna  
  • 2-3 rkl fetaa tai salaattijuustoa
  • mustapippuria
Hienonna kukkakaali veitsellä tai monitoimikoneessa "riisiksi". Jauha kaurahiutaleista jauhoa, esim. sauvasekoittimella. Tee taikina kukkakaalista, kaurahiutaleista ja munasta, mausta ripauksella suolaa. Esipaista 5 minuuttia 175 asteisessa uunissa. Paista valkosipuli ja pinaatti öljyssä pannulla. Sekoita kulhossa muna, kermaviili, kypsä pinaattiseos ja murustettu feta, mausta pippurilla. Levitä taikinan päälle ja paista n. 10 minuuttia, tai kunnes täyte on hyytynyt.






  xx

tiistai 29. elokuuta 2017

38. Keep calm and graduate

Näin iltamyöhällä ajattelin vielä huvikseni käydä katsomassa UEF:in weboodin, eli paikan, missä tentteihin ilmottaudutaan ja minne opintopisteet ja suoritukset kirjatutuvat. Ja vihdoin siellä näkyi se, mitä olin odottanut! 180 op. Viimeinenkin harjoittelu on nyt hyväksytty ja voin alkaa pian hakea laillistusta Valviralta!





Farmasialla opinnot voi tosiaan jättää 180 opintopisteeseen ja farmaseutin tutkintoon. Tuntuu ihan hassulta, miten nopeasti kolme vuotta Kuopiossa vierähtivät, ja ettei mulla ole hajuakaan milloin seuraavan kerran istahdan koulun penkille. Toisaalta olen itsestäni ylpeä, ja oikein tyytyväinen nykytilanteeseen. Töitä ei tarvinnut sen kummemmin haeskella, ja kaikki ovet ovat avoinna. Apteekissa työskentely on toistaiseksi mielekästä, koska joka päivä oppii jotakin uutta. Alussa työmaa tuntui ihan mahdottomalta, mutta pikku hiljaa kokonaisuutta alkaa hallita aina paremmin.

Empaattisena ihmisenä koen, että asiakaspalvelutyö on toisaalta todella palkitsevaa, ja toisaalta joskus todella raskasta. Terveys on ihmisille arka ja henkilökohtainen asia, ja joskus tiskissä ei vaan pääse asiakkaan kanssa samalle aaltopituudelle. Säännöt ovat sääntöjä, ja ne on joku viisaampi tai "viisaampi" laatinut. Välillä en valitettavasti voi muuta kuin pahoitella, jos Kela ei tällä kertaa lääkettä korvaa tai lääkäri ole reseptiä uusinut. Väärinkäyttötapauksista puhumattakaan.

Jos lääkäriä pidetään Jumalasta seuraavana, en rehellisesti aina tiedä, mihin kastiin apteekin henkilökunta pistetään. Kaikki apteekin tuhannet tuotteet, niiden sijainti apteekissa, käyttö, vaiktutusmekanosmi, kelakorvattavuus, miksei joku valmiste ole tehonnut vaivaasi vaikka naapuri sitä suositteli, miten kauan ihottumavoide sinun käytössäsi riittää, kumpi vaikutusmekanismiltaan samanlaisista lääkkeistä olisi sinulle sopivampi, voiko tätä lääkettä käyttää ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana, onko tällä yhteisvaikutuksia sen ja tämän lääkkeen kanssa, ynnä muuta mukavaa pitäisi osata ulkoa.. Kaikkea ei todellakaan opeteta koulussa, joten aikamoista omatoimista perehtymistä opiskelu on vaatinut. Toistaiseksi on saanut onneksi vähän anteeksi oppilaan rintaneulalla, mutta pian loppuu sekin riemu ja saa (ihanaa!) alkaa ottaa itse täyden vastuun tekemisistään!




Viime viikonloppu oli ihanan rentouttava. Palautin harjoittelutehtävät koululle torstaina, joten sain koko viikonlopun miettiä muita asioita. En tainnut pitkään aikaan pahemmin stressata mistään koulu- tai työjutusta. Nautiskeltiin illalla Janinan kanssa pari lasia valkkaria, purettiin huolia ja syötiin vähän juustoja ja nachoja. Tein myös (ainakin omasta mielestäni) super herkullista guacamolea jääkaapista löytyneistä aineksista. Herkuttelu jatkui sunnuntaina kummitädin keittiössä, kun serkkutyttö pääsi ripille.

Lauantaina sain myös haettua Ikeasta mun uusille tauluilleni kehykset. Nyt odotellaan enää sohvaa, koska haluan huonekalut lopullisille paikoilleen, ennen kun lyön yhtäkään hutinaulaa seinään.. Siihen asti taulut saavat koristaa seinää polven korkeudelta.

SUPERHYVÄ JA SIMPPELI GUACAMOLE

  • 1 iso, valmiiksi kypsytetty avocado
  • 1/2 punasipuli hienonnettuna ihan pieneksi
  • 1-2 rkl salsaa
  • sitruunamehua
  • suolaa
  • pippuria
  • 2 pientä tomaattia kuutioituna
  • tuoretta korianteria tai minttua tai jotain muuta yrttiä mitä nyt sattuu olemaan
Muussaa avocado haarukalla. Lisää muut ainekset ja maistele, tarvitseeko jotain lisää. Nauti nachojen kanssa! 

xx

tiistai 22. elokuuta 2017

37. Syksyn suunnitelmia

Korkeakoulujen yhteishausta on saatu tulokset jo aikoja sitten, ja varmaan selvää, että täällä olisi hehkutettu, jos se jatkopaikka farmasialla olisi auennut.

Kieltämättä vähän harmittaa, koska näin kuitenkin vaivaa pääsykokeiden eteen. Toisaalta tiesin, etteivät mun lähtöpisteet ilman kemian yo-arvosanaa tule riittämään yhteispistekiintiöön ja että pelkällä kokeella, ilman ensikertalaisetua lähtökohdat eivät olleet kaksiset. Tähän soppaan heikko laskupää ja yli 1000 hakijaa, lukemista verottaneet työt ja ehkä pieni motivaation puute.



No, ehkä kaikella oli tarkoituksensa, sillä ostin tuossa (jo) viimekuun puolella puolet ihanasta kaksiosta, johon rakastun päivä päivältä enemmän. (Vaikka säilytystilaa onkin vähemmän, ja tavarat pursuilevat kellari- ja vinttivarastoista siitä huolimatta, että sitä kamaa lensi roskiin ja keräykseen monta jätesäkillistä. Konmari käteen seuraavaksi?) Työpaikka järjestyi heti samasta apteekista, missä teen nyt harjoittelua.

Muutto Kuopiosta on ohi, uusi kämppä kutakuinkin järjestyksessä ja tuparit pidetään sitten kun Masku suvaitsee ilmoittaa, että meidän uusi sohva on noudettavissa. Sitten pitää enää saada taulut seinille ja voin alkaa tehdä kämppäpostauksia! :D



Tällä hetkellä eletään jänniä hetkiä. Mun farmasian opintoni alkavat olla loppusuoralla, huomenna torstaina on viimeinen päivä työharjoittelua, jota meillä on siis ollut yhteensä kaksi 13 viikon settiä. Koska muita kursseja mulla ei enää ole suorittamatta, päästäänkin sitten odottelemaan, että UEFilla saadaan mun harkkatehtävät tarkistettua. Ja sitten odotellaan tietenkin vielä sitä, että Valvira laillistaa mut terveydenhuollon ammattihenkilöksi. Pikkuinen puristus tässä on siis vielä, ennen kun pääsen normaali-ihmisen kuukausipalkoille, mutta lähellä ollaan! Valmishan tällaisella alalla ei ole koskaan, mutta onneksi työnantajalla on ihan lakisääteinenkin velvollisuus kouluttaa aina säännöllisesti lisää.

Tänä kesänä on tullut juhlittua vaikka minkälaista kekkeriä: kahtia häitä, ristiäisiä, rippijuhlia, läksiäisiä ja blockfesteja. Onneksi tiedossa on enää yhdet rauhallisemmat(?) kemut, serkkutytön rippijuhlat, ja sitten pääsee polttelemaan pimenevissä syysilloissa kynttilöitä meidän ihanilla leveillä ikkunalaudoilla!

Mutta, nyt mä lähden pitämään kasiluokkalaisille lääkekasvatustuntia. Ei päästetä poloista farmasistia helpolla kyllä tässä koulussa!

xx

maanantai 14. elokuuta 2017

36. Cookie Dough news!

Oon huomannut, että aika monen (mm. mun itseni mielestä) suklaa on hyvää, mutta kaikki suklaaseen liittyvät oheistuotteet, kuten kakut, pirtelöt tai jäätelö eivät lukeudu lemppareihin. Keksitaikinan kanssa on vähän päinvastainen juttu. En juurikaan välitä perus suklaahippukekseistä, mutta kaikki keksitaikinajutut, kuten keksitaikinajäätelö on ihan parasta!

Surffailin pari päivää sitten S-marketissa ja huomasin pakkasessa purkin hehkutettua Lohilon jäätelöä maussa..mikäpä muukaan, kun cookie dough. Jäde ei ollut ihan mielettömän kallista, maksoikohan purkki 3,98€, joten ajattelin napata testiin. Vieressä komeili S-ketjun uutuusbrändin Tescon vastaava (3,45€), joten päädyin sitten ihan kahden jäätelön voimin lähteä kokeilemaan, onko uutuuksista haastamaan benkkujenkkua.



LOHILO 350 ml, proteiinijäätelö Cookie Dough

+ pohjassa suklainen kastike, joka ei maistu terveelliseltä (= hyvää!)
+ itse perusjäätelö ok
+ ravintosisältö, vähemmän sokeria ja rasvaa, ja tietenkin enemmän sitä proteiinia
+ erilaista, kun normijäätelö, mutta käy arkena korvaamaan kermaisen serkkunsa

- itse jäätelön koostumus outo: massa "liukenee" suuhun, eikä siitä jää sellaista kermaista jälkimakua, mitä normijäätelöstä jää 
- keksitaikinaa ja keksitaikinalta olisin odottanut enemmän, taikinaa on siis vähän ja se on koostumukseltaan vähän limaista 

3,5/5



TESCO 480 ml, vaniljajäätelöä, suklaakakkutaikinaa ja tummia suklaapaloja

+ keksitaikinan palat makeita ja ihan hyviä, ja ovatkin jäätelön paras osa, ilman niitä olisi tosi pahaa

- perusjäätelö vetistä ja mautonta, voisi olla lisää vaniljaa, miksi käytetty rasvatonta maitoa?
- suklaa jotain halpaa, koska maistuu lähinnä strösseliltä
- B&J:n verrattuna surkea
- ei tehnyt mieli syödä loppuun

1/5

En ole maistanut muita makuja kummaltakaan, mutta tähän mennessä ei kuitenkaan löytynyt Ben & Jerry's:n voittanutta!



xx

sunnuntai 6. elokuuta 2017

35. Pelasta maapallo


Oon ollut laiska ja yrittänyt vältellä totuutta. Mut nyt katsoin vihdoin paljon mediahuomiota keränneen Cowspiracy-dokkarin. Odotin lähinnä mässäilyä eläinten lahtaamisella, mutta dokkari olikin ihan asiallisesti ja hyvällä maulla tehty. Ja keskittyikin lähinnä maapallon tulevaisuuteen ja - nimensä mukaan - "salaliittoteoriaan".

-Spoiler alert-

Itse en ole siis ikinä harkinnut mitään kettutytöksi ryhtymistä. Olen toki eläinrakas, enkä todellakaan suvaitse eläinten kaltoinkohtelua tai satuttamista, mutta liikaa en lähtisi eläimiä rinnastamaan ihmiseen.. Dokumentissa eniten ehkä järkyttikin se, miten paljon eläimiä hyödynnetään ravinnoksi todella naurettavalla hyöty-haittasuhteella. Juuri karjatalous saastuttaa ihan älyttömästi, huomattavasti enemmän, kun esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden käyttö, tai mitkään kasvinsuojeluaineet yhteensä. Älytöntä on myös tietenkin se, että jos kaikki se lehmänruoka syötettäisiinkin ihmisille, kukaan ei näkisi nälkää. 

Dokkarissa ainoaksi vaihtoehdoksi maapallon pelastumiselle nimettiin täysin vegaaninen ruokavalio. Kalatalous roskaa meren ja lajit kalastetaan sukupuuttoon. Yhtä kalakiloa kohtaan verkkoihin jää myös monen kilon edestä muita lajeja, jotka pahimmillaan vain heitetään mitenkään hyödyntämättä takaisin mereen. Dokkarin tekijä vieraili myös jollakin lähi-luomutilalla, tms, jonka omistajat väittivät, ettei heidän karjallaan ole hiilijalanjälkeä. Tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa. Ihan jo se vesimäärä, mitä yhden hampparipihvin tuottoon tarvitaan, on ihan käsittämätön. Lisäksi, jos kaikki maapallon karja laitettaisiin luonnonmukaisesti ja onnellisina laiduntamaan ruohoa, ja varattaisiin riittävästi hehtaareja per kärsä, loppuisi pelto aika äkkiä kesken.

Asiantuntijoiden mukaan ei riitä, että vegenä ollaan esimerkiksi pari päivää viikosta. Silloin ei saa kutsua itseään luonnonsuojelijaksi, eikä maapallo pelastu. Toisaalla luonnonsuojelujärjestöjen edustajat voivottelevat, miten hankalaa ihmisiä on saada muuttamaan ruokailutottumuksiaan. Helpompaa on pistää silloin tällöin euro tai pari Greenpeacelle, sammuttaa valot kun lähtee huoneesta ja jatkaa elämäänsä.

Mun mielestä lihaton lokakuu tai maidoton maanantai on kuitenkin ehdottomasti suunta parempaan päin. Elämästä pitää myös voida nauttia, eikä mulle tulisi edes mieleenkään vaikkapa kieltäytyä jostakin lääkityksestä, jos kapselin kuori sattuisi sisältämään liivatetta - saati sitten menettää yöuniani miettiessäni, kuuluuko maitohappobakteeri vegaaniseen ruokavalioon vai ei.

Mun mielestä Suomessa ei myöskään vielä ole niin selkeää tuotevalikoimaa ja kulttuuria, että vege olisi aina edullinen, maistuva ja helppo, sekä ennen kaikkea terveellinen vaihtoehto. Esimerkiksi koulussa makaronilaatikon kasvisversio saattoi olla se sama makaronilaatikko, ilman jauhelihaa. Soijaa saa toki ostettua kaikissa mahdollisissa elämänmuodoissa, mutta jos se ei käy (kuten mun vatsalleni ei missään nimessä) vaihtoehdot maitohyllyllä vähenevät heti kolme neljäsosaa. Ranskankerma kaurasta maksaa triplat normaaliin ja jugurteista neljä viidestä on epäterveellisiä sokeripommeja. Lisäksi kasvipohjaiset valmisteet joutuu monesti etsimään maitopohjaisten seasta, missä kaupat toki ovat alkaneet parantaa jo hieman vegehyllyillään.




Hiljalleen vähentäminen on varmasti paljon pysyvämpi tapa siirtyä syömään vegempää ravintoa. Wingseillä aion käydä jatkossakin halutessani ja ostan mielelläni kerran viikossa lounaaksi lohisalaattia Prisman tiskiltä. Tein myös pitkästä aikaa smoothieita kaurajogurttiin ja maistoin Hälsans Kökin kikhernepihvejä pakkasesta, enkä kummankaan jälkeen jäänyt kaipaamaan eläinkunnan versioita.

Kasvisruoka on pitkälti tottumiskysymys, ja oikeastaan olen ihan innoissani, mitä kaikkia reseptejä pääsen nyt kokeilemaan, kun jätän tietoisesti lihaa vähemmälle! Treenin tueksi on ollut niin itsestäänselvyys paistaa nollat taulussa kahden annokset kanasuikaleita tai jauhelihaa ja keittää riisit lisukkeeksi. Joudun toki tekemään talouden toiselle osapuolelle jatkossakin pääosin liharuokia, mutta olen niin inspiroitunut vegeherkkujen suhteen, ettei pieni ylimääräinen vaiva haittaa. Kasvisruoka kun tosiaan on niin paljon enemmän, kun lihapata ilman lihaa, vaikka se sellaiseksi monesti mielletäänkin.

xx