maanantai 14. elokuuta 2017

36. Cookie Dough news!

Oon huomannut, että aika monen (mm. mun itseni mielestä) suklaa on hyvää, mutta kaikki suklaaseen liittyvät oheistuotteet, kuten kakut, pirtelöt tai jäätelö eivät lukeudu lemppareihin. Keksitaikinan kanssa on vähän päinvastainen juttu. En juurikaan välitä perus suklaahippukekseistä, mutta kaikki keksitaikinajutut, kuten keksitaikinajäätelö on ihan parasta!

Surffailin pari päivää sitten S-marketissa ja huomasin pakkasessa purkin hehkutettua Lohilon jäätelöä maussa..mikäpä muukaan, kun cookie dough. Jäde ei ollut ihan mielettömän kallista, maksoikohan purkki 3,98€, joten ajattelin napata testiin. Vieressä komeili S-ketjun uutuusbrändin Tescon vastaava (3,45€), joten päädyin sitten ihan kahden jäätelön voimin lähteä kokeilemaan, onko uutuuksista haastamaan benkkujenkkua.



LOHILO 350 ml, proteiinijäätelö Cookie Dough

+ pohjassa suklainen kastike, joka ei maistu terveelliseltä (= hyvää!)
+ itse perusjäätelö ok
+ ravintosisältö, vähemmän sokeria ja rasvaa, ja tietenkin enemmän sitä proteiinia
+ erilaista, kun normijäätelö, mutta käy arkena korvaamaan kermaisen serkkunsa

- itse jäätelön koostumus outo: massa "liukenee" suuhun, eikä siitä jää sellaista kermaista jälkimakua, mitä normijäätelöstä jää 
- keksitaikinaa ja keksitaikinalta olisin odottanut enemmän, taikinaa on siis vähän ja se on koostumukseltaan vähän limaista 

3,5/5



TESCO 480 ml, vaniljajäätelöä, suklaakakkutaikinaa ja tummia suklaapaloja

+ keksitaikinan palat makeita ja ihan hyviä, ja ovatkin jäätelön paras osa, ilman niitä olisi tosi pahaa

- perusjäätelö vetistä ja mautonta, voisi olla lisää vaniljaa, miksi käytetty rasvatonta maitoa?
- suklaa jotain halpaa, koska maistuu lähinnä strösseliltä
- B&J:n verrattuna surkea
- ei tehnyt mieli syödä loppuun

1/5

En ole maistanut muita makuja kummaltakaan, mutta tähän mennessä ei kuitenkaan löytynyt Ben & Jerry's:n voittanutta!



xx

sunnuntai 6. elokuuta 2017

35. Pelasta maapallo


Oon ollut laiska ja yrittänyt vältellä totuutta. Mut nyt katsoin vihdoin paljon mediahuomiota keränneen Cowspiracy-dokkarin. Odotin lähinnä mässäilyä eläinten lahtaamisella, mutta dokkari olikin ihan asiallisesti ja hyvällä maulla tehty. Ja keskittyikin lähinnä maapallon tulevaisuuteen ja - nimensä mukaan - "salaliittoteoriaan".

-Spoiler alert-

Itse en ole siis ikinä harkinnut mitään kettutytöksi ryhtymistä. Olen toki eläinrakas, enkä todellakaan suvaitse eläinten kaltoinkohtelua tai satuttamista, mutta liikaa en lähtisi eläimiä rinnastamaan ihmiseen.. Dokumentissa eniten ehkä järkyttikin se, miten paljon eläimiä hyödynnetään ravinnoksi todella naurettavalla hyöty-haittasuhteella. Juuri karjatalous saastuttaa ihan älyttömästi, huomattavasti enemmän, kun esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden käyttö, tai mitkään kasvinsuojeluaineet yhteensä. Älytöntä on myös tietenkin se, että jos kaikki se lehmänruoka syötettäisiinkin ihmisille, kukaan ei näkisi nälkää. 

Dokkarissa ainoaksi vaihtoehdoksi maapallon pelastumiselle nimettiin täysin vegaaninen ruokavalio. Kalatalous roskaa meren ja lajit kalastetaan sukupuuttoon. Yhtä kalakiloa kohtaan verkkoihin jää myös monen kilon edestä muita lajeja, jotka pahimmillaan vain heitetään mitenkään hyödyntämättä takaisin mereen. Dokkarin tekijä vieraili myös jollakin lähi-luomutilalla, tms, jonka omistajat väittivät, ettei heidän karjallaan ole hiilijalanjälkeä. Tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa. Ihan jo se vesimäärä, mitä yhden hampparipihvin tuottoon tarvitaan, on ihan käsittämätön. Lisäksi, jos kaikki maapallon karja laitettaisiin luonnonmukaisesti ja onnellisina laiduntamaan ruohoa, ja varattaisiin riittävästi hehtaareja per kärsä, loppuisi pelto aika äkkiä kesken.

Asiantuntijoiden mukaan ei riitä, että vegenä ollaan esimerkiksi pari päivää viikosta. Silloin ei saa kutsua itseään luonnonsuojelijaksi, eikä maapallo pelastu. Toisaalla luonnonsuojelujärjestöjen edustajat voivottelevat, miten hankalaa ihmisiä on saada muuttamaan ruokailutottumuksiaan. Helpompaa on pistää silloin tällöin euro tai pari Greenpeacelle, sammuttaa valot kun lähtee huoneesta ja jatkaa elämäänsä.

Mun mielestä lihaton lokakuu tai maidoton maanantai on kuitenkin ehdottomasti suunta parempaan päin. Elämästä pitää myös voida nauttia, eikä mulle tulisi edes mieleenkään vaikkapa kieltäytyä jostakin lääkityksestä, jos kapselin kuori sattuisi sisältämään liivatetta - saati sitten menettää yöuniani miettiessäni, kuuluuko maitohappobakteeri vegaaniseen ruokavalioon vai ei.

Mun mielestä Suomessa ei myöskään vielä ole niin selkeää tuotevalikoimaa ja kulttuuria, että vege olisi aina edullinen, maistuva ja helppo, sekä ennen kaikkea terveellinen vaihtoehto. Esimerkiksi koulussa makaronilaatikon kasvisversio saattoi olla se sama makaronilaatikko, ilman jauhelihaa. Soijaa saa toki ostettua kaikissa mahdollisissa elämänmuodoissa, mutta jos se ei käy (kuten mun vatsalleni ei missään nimessä) vaihtoehdot maitohyllyllä vähenevät heti kolme neljäsosaa. Ranskankerma kaurasta maksaa triplat normaaliin ja jugurteista neljä viidestä on epäterveellisiä sokeripommeja. Lisäksi kasvipohjaiset valmisteet joutuu monesti etsimään maitopohjaisten seasta, missä kaupat toki ovat alkaneet parantaa jo hieman vegehyllyillään.




Hiljalleen vähentäminen on varmasti paljon pysyvämpi tapa siirtyä syömään vegempää ravintoa. Wingseillä aion käydä jatkossakin halutessani ja ostan mielelläni kerran viikossa lounaaksi lohisalaattia Prisman tiskiltä. Tein myös pitkästä aikaa smoothieita kaurajogurttiin ja maistoin Hälsans Kökin kikhernepihvejä pakkasesta, enkä kummankaan jälkeen jäänyt kaipaamaan eläinkunnan versioita.

Kasvisruoka on pitkälti tottumiskysymys, ja oikeastaan olen ihan innoissani, mitä kaikkia reseptejä pääsen nyt kokeilemaan, kun jätän tietoisesti lihaa vähemmälle! Treenin tueksi on ollut niin itsestäänselvyys paistaa nollat taulussa kahden annokset kanasuikaleita tai jauhelihaa ja keittää riisit lisukkeeksi. Joudun toki tekemään talouden toiselle osapuolelle jatkossakin pääosin liharuokia, mutta olen niin inspiroitunut vegeherkkujen suhteen, ettei pieni ylimääräinen vaiva haittaa. Kasvisruoka kun tosiaan on niin paljon enemmän, kun lihapata ilman lihaa, vaikka se sellaiseksi monesti mielletäänkin.

xx

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

34. Täydellinen lohikakku ja sen kaveri

Noniin! Tässä ne tulevat, viime viikonlopun ristiäistarjottavien reseptit.

Olen itse asiassa varsin kokematon voileipäkakkumaakari, mutta onnistuin ihan näppituntumaa käyttäen (ja vähän täytteitä maistellen) aikas mallikkaasti tehtävästä. Kakut saivat paljon kehuja! Kummipoikani äidillä oli siis perusnäkemys kakkujen sisällöstä: toisen tuli olla lohikakku ja toisen kinkku, mutta muuten sain aika pitkälti vapaat kädet.

Mukailin satunnaisia Googlesta löytyneitä reseptejä ja lisäilin täytteitä tekovaiheessa. Määrät ovat siis noin-arvioita.. Multa myös uupui juuri se normaalikokoinen irtopohjavuoka, joten päätin tehdä lohikakun pari senttiä halkaisijaltaan isompaan vuokaan. Täytteet riittivät silti hyvin! Kinkkukakku puolestaan valmistui ihan leikkuulaudan päällä.

Ideat lohikakun saaristolaisleipä-pohjaan ja kinkkukakun sulatejuustokuorrutteeseen taisivat tulla Valiolta. Lohikakussa tykkäsin erityisesti saaristolaisleivän ja wasabin yhdistelmästä.


LOHI-SAARISTOLAISKAKKU Ø (24-)26 cm
Pohja:
  • 500 g saaristolaisleipä
  • 120 g voita
Pilko leipä pieniksi murusiksi ja mikrota voin kanssa, kunnes voi sulaa. Sekoita.

Lohitäyte:
  • 250 g lämminsavulohta
  • 200 g ruohosipulituorejuustoa
  • 200 g wasabituorejuustoa
  • 100 g kermaviiliä
  • punasipuli
  •  suolaa ja pippuria
  • 3 liivatelehteä
  • 2 rkl sitruunamehua
Notkista tuorejuustot kermaviilin avulla ja lisää silputtu punasipuli sekä hienonnettu lohi, suola ja pippuri. Liota liivatelehtiä hetki vedessä ja purista kuivaksi. Kuumenna sitruunamehu lähes kiehuvaksi ja sekoita liivatteet joukkoon. Lisää liivate lohitäytteen joukkoon koko ajan sekoittaen.

Katkaraputäyte:
  • 400 g katkaraputuorejuustoa
  • tuoretta tilliä
  • 100 g kermaviiliä 
  • suolaa ja pippuria
  • 1/2 paprika pilkottuna pieneksi 
  • 3 liivatelehteä
  • 2 rkl sitruunamehua
  • (100 g katkarapuja, itse en pilaantumisvaaran takia uskaltanut pitkän ajomatkan vuoksi laittaa..)
Notkista tuorejuustot kermaviilin avulla ja lisää silputtu paprika, hienonnettu tilli, (katkaravut) suola ja pippuri. Liota liivatelehtiä hetki vedessä ja purista kuivaksi. Kuumenna sitruunamehu lähes kiehuvaksi ja sekoita liivatteet joukkoon. Lisää liivate lohitäytteen joukkoon koko ajan sekoittaen.


 Koristelu:
  • (Avomaan)kurkku
  • tilliä
  • 150 g kylmäsavulohta
  • lime
  • syötäviä kukkia
Levitä puolet leipäseoksesta pyöreään irtopohjavuokaan. Lisää lohitäyte, ja sen päälle loput leipäseoksesta tasaiseksi kerrokseksi. Levitä katkaraputäyte päällimmäiseksi. Anna hyytyä kylmässä vähintään 4 tuntia tai yön yli ennen koristelua!


PERINTEINEN KINKKUKAKKU

Pohja:
  • Grahampaahtoleipä
  • 1,5-2 dl kasvis- tai lihalientä
Leikkaa paahtoleivästä reunat pois ja kostuta siivut aina kerrosten välillä kasvisliemellä, esim. pullasudilla. Itse laitoin aina 4 ja puoli leipäpalaa peräkkäin.

Kinkkutäyte:
  • 300 g palvikinkkua
  • kevätsipuli
  • 200 g creme fraichea
  • 100 g valkosipulituorejuustoa
  • punaista paprikaa 
  • tuorekurkkusalaattia (valuta hyvin)
  • suolaa
Silppua kinkku, paprika ja sipuli. Sekoita kaikki ainekset.

Juustotäyte:
  •  100 g valkosipulituorejuustoa
  • iso rasia levittyvää sulatejuustoa 
  • 100 g juustoraastetta (esim. Edam)
Sekoita kaikki ainekset.  Lisää kerrosten väliin ensin puolet kinkkutäytteestä, sitten juustotäyte, loput kinkkutäytteestä ja kuorruta vielä juustotäytteellä. Kääri leivinpaperiin ja muoviin ja anna tekeytyä yön yli. Koristele.

Koristelu:
  • Herneenversoja
  • Syötäviä kukkia
  • 150 g ohuen ohutta kinkkuleikkelettä
  • kirsikkatomaatteja


xx

maanantai 24. heinäkuuta 2017

33. Tyttö voi lähteä Kuopiosta, mutta Kuopio ei tytöstä?

Viime viikonloppuna haettiin loput tavarat Kuopion kämpästä ja käytiin samalla reissulla juhlimassa kummipoikani ristiäisiä. "Pikku tavaroidenhakureissu" ei tosin lähellekään anna oikeutta sille duunille, mikä jouduttiin tekemään kaiken sen tilpehöörin kanssa, mitä kolmen vuoden aikana on kaappeihin kertynyt?! Saatiin onneksi S:n isäpuolelta peräkärry lainaan, ihan noi romut eivät olisi pelkkään farkkuun mahtuneet. Kesä on ollut ihan järkyttävän hektinen. En pidä ollenkaan lomaa, joten nuo muutot sun muut kinkerit on sovitettava täysin töiden ympärille.. Väsymyksen voi ehkä jotenkin aistia noista mun silmistäni.


Näihin voileipäkakkuihin on muuten tulossa reseptiä, saivat kovasti kehuja! 


Ristiäiset olivat sitten tunneskaalaltaan ihan oma lukunsa. Tutustuttiin tuoreen äidin kanssa pari vuotta sitten yötöissä, yhdessä yksityisessä pikaruokaravintolassa. Nyt tämä nainen on pienen pojan äiti ja omakotitalon omistaja. Oli todella suuri kunnia päästä aloittamaan elämänmittainen tehtävä kummina pienelle Joelille. Itikka laitettiin mummolaan hoitoon, jotta äiti pääsi kummien kanssa vähän tuulettumaan, ja pikkutunneillehan se tietenkin meni..

Niin, ja sehän on tässä kohtaa siis sanomattakin selvää, että maisterivaiheeseen eivät tänä vuonna kohdaltani ovet auenneet. Mitä tilastoja on uskominen, hakijamäärät ovat räjähtäneet sen jälkeen, kun lääkis vaihdettiin eri päivälle farmasian kanssa. Pisterajat olivat käsittääkseni tänä vuonna yhtä lailla ennätyskorkeat. Tyypillistä.

Mutta se, kannattaako proviisoriksi Suomenmaalla ryhtyä, on tietenkin oma juttunsa. Jatkumo olisi ollut luonnollinen ja helppo, mutta työllisyystilanne nyt vaan sattuu toistaiseksi olemaan heikohko: teollisuuden perässä on muutettava pääkaupunkiseudulle ja avoapteekista potkitaan koko ajan proviisoreja (säästösyistä) pois. Vähän pettynyt olin varasijasta tietenkin, mutta ehdinpähän taas pohtia, mitä sitä elämältä oikeasti haluan. Ja se voisi mahdollisesti jotain farmasiaa luovempaa hommaa. Apteekkiharjoitteluni alkaa pian olla loppusuoralla ja valmistumisen jälkeen näyttäisi siltä, että työpaikka onkin jo plakkarissa.



Työpaikka tähän väliin on ihan ok, koska satuttiin tuossa ostamaan asunto Tampereelta. Mutta asuntoon ehkä jossakin toisessa tekstissä, kun täällä alkaa näyttää kodilta.

xx


tiistai 27. kesäkuuta 2017

32. Juhannustaikoja

Mulla olis tänä vuonna ollut mahdollisuus lähteä Jämsään katsomaan (ei-enää-niin-pientä) Pikku Geetä. Sen sijaan mut raahattiin Teiskon perukoille mökille, ja pistettiin nukkumaan itse Prismasta neljällätoista (kyllä: 14, ei 40) eurolla ostamaani telttaan. Oli meinaan hyvä teltta. Ja reissu!! :D

Käytiin perjantaina ensin vähän kaupassa ja treenaamassa, ja päästiin siis vasta alkuillasta möksälle tissuttelemaan. Sauna oli kuumana ainakin jostain aamupäivästä asti ja valtavannäköinen puista ja risuista väsätty kokko paloi "koko yön" (=eli hehkui hyvällä makkarahiilloksella jo ennen puolta yötä).. Kokon vieressä kasvanut mänty ei syttynyt palamaan, eikä kukaan hukkunut yöllisellä soutureissulla. (BTW. on olemassa sellainen nettisivu, joka tilastoi Juhannuksen hukkumis- ja muita kuolemia?! Sairasta.) Myös ulkohuussista selvittiin. Yksi pieni oksennus tuli vuokra-asuntovaunuun, mutta se en ollut minä. Ja onneksi meillä oli se teltta. Hah.



Alkon myyjän suosittelema punkku ei päässyt lemppareihin ja karpalolonkeroista olisi suosiolla pitänyt vaan ottaa normi- eikä light-versiot. Miks aina pitää jotenkin kuvitella, että saa vähän sitä kaljottelua anteeksi, jos valkkaa jonkun kamalan makuisen lightjuoman?? Kerran nautiskelee, niin nautiskelisi sitten kunnolla.

Lauantaina mun selkäni oli ehkä toisiks kipein verrattuna.. öö. Siihen miten kipee se on kipeimmillään ollut. Ja kankut. Tästä viisastuneena ja ehkä vähän myös siksi, että alkoi sataa, lähdettiin viettämään laatuaikaa sohvalle ja grillailemaan katetulle terassille kanansiipiä. Sekä tietty nukkumaan ihan oikealle patjalle. Vähän oli huono omatunto kaikesta herkuttelusta sun muusta, mutta ai jestas oli mukavaa.

xx

tiistai 20. kesäkuuta 2017

31. Summer roadtrip

Viikonlopun reissu kotiin Kuopioon oli tapansa mukaan rankka. Lähdettiin koiran kanssa perjantaina ajelemaan vasta puoli 10 jälkeen, kun mulla sattui olemaan iltavuoro, ja voin kertoa, että loppumatkasta oli aika väsynyttä tyttöä liikenteessä.






Koti oli niin sotkuinen ja tunkkainen, että teki mieli kääntyä vaan ovelta pois, mutta siivoilin sitten kuitenkin sen verran, ettei aamulla ahdistaisi niin paljoa herätä. Valitetaan, että pentukoirat sotkee ja tuhoaa paikkoja, mutta ei Olga kyllä saanut tuollaista hävitystä aikaan. Ja niillä se vaihe menee ohi. Milloin miehillä menee?? Oon pienestä pitäen tottunut siihen, että koti siivotaan ennen reissuun lähtöä. Joskus se ärsytti, kun kuitenkin oltaisiin seuraava viikko muualla, eikä nauttimassa siitä siisteydestä. Ajatusmallina tuo "sen ajan murhe" on kuitenkin usein aika lyhytnäköinen..ja kello 2 yöllä olisin tosiaan saattanut haluta tehdä muutakin kun keräillä colapulloja olkkarista :D

Lauantaille oli luvattu ukkosta, mutta aurinko paistoi oikeastaan koko päivän! Koko reissun kohokohta oli, kun näin uuden, reilu pariviikkoisen kummilapseni ja päästiin yhdessä vauvelin mutsin kanssa viettämään vähän laatuaikaa.

Ainoat pienet varjopuolet olivat a) se, että mun lounassalaattini (jota en itse maksanut, ja josta sittemmin saatiin rahat takaisin) maistui homeelta ja b) eräs ilolientä nautiskellut setä vähän horjahti, survaisten kädellään suoraan kipeään sektiohaavaan, sekä tietenkin c) kakkavaipat .. mutta näistä selvittiin!




xx

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

30. Bachelorette party

Viime viikolla juuri snapchatissa (@rosiemilia) valitin, kuinka aikuisena oleminen on kamalan aikaavievää. Arkena ehdin juuri hankkiutua jotenkin töihin, käydä urheilemassa ja ehkä kaupassa. Kokata eväät seuraavalle päivälle. Sitten täytyykin mennä jo suihkun kautta nukkumaan!

Tänä lauantaina otettiin pieni irtiotto arjesta ja järkättiin polttarit ystävälleni Inekselle. Teemana oli Amazing (G)race, ja the bride to be - edition. Aloitettiin päivä morsiamen kidnappauksella ja suunnattiin brunssille keräämään energiaa. Tuleva vaimo sai alkuun askarrella itselleen myös vaimopaidan päivän koitoksiin päällepantavaksi. Oltiin ripoteltu vihjeitä ympäri Tamperetta, joiden mukaan mentiin aina seuraavaan paikkaan. Morsian sai vihjeiden perusteella arvailla seuraavia kohteita ja joutui aina sulhasensa nimen mainittuaan hörppäämään kulauksen skumppaa. Aurinko paistoi ihan aamua lukuunottamatta koko päivän, ja hikisen temmeltämisen jälkeen oli ihana päättää päivä paljussa, kasvonaamiot naamalla.













Kuvasin päivästä videota, se tulossa myös heti, kun saan loppuillan videot käsiini! Oma kamerani ei ihan jaksanut videotilassa täyttä päivää.. Ainoa miinus oli, kun rakas iPhoneni naukkasi laukussa vettä, eikä mene enää päälle. :( Yritin tietenkin ladata ja käynnistää luuria lukuisia kertoja, mitä ei olisi missään tapauksessa saanut tehdä?! Ilmeisesti laite voi jotenkin kärähtää. Onneksi iskä on applemiehiä ja sain rikkoutuneen kanssa täsmälleen samanlaisen varapuhelimen häneltä lainaan! Ehkä tämä tästä, kuvien menetys tosin vähän harmittaa, kun en ollut varmuuskopioinut mitään sen jälkeen kun iCloud täyttyi. Mitä tästä opimme.. :D

xx

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

29. Calm before the storm

Huh, viimeiset pari viikkoa ovat olleet jokseenkin rankkoja!

Tämän viikon tiistaita olin stressannut pari viikkoa niin paljon, että koko kroppa oli aivan tukossa. Mahaan sattui ja sydän hakkasi, eikä nukkumisesta meinannut tulla mitään. Painokin nousi hyvin vedetyn treeni- ja syömisputken jälkeen varmaan 3 kiloa, vaikken mielestäni juurikaan muuttanut ruokailutottumuksiani tai vähentänyt urheilua. Parhaimmillaan vedin kaksi Grit-tuntia viikkoon, mikä tietenkin saattoi vain lisätä kehon stressikuormaa. Mutta helpotti sen hetken!

Farmasian pääsykokeet ovat nyt kuitenkin ohi, ja paikka maisterivaiheeseen napsahtaa jos napsahtaa. Koe meni ihan hyvin, mutta sitä, menikö se riittävän hyvin, on tietenkin mahdotonta tässä vaiheessa sanoa. Oikeita vastauksia ja saamiani pisteitä en ole todellakaan uskaltanut katsoa tai laskea. Nössö kun olen! Nyt ei kuitenkaan auta, kun ristiä sormet..

Kokeen jälkeisenä päivänä pakkasin tavarani isoon pinkkiin matkalaukkuuni ja suuntasin Tampereelle. Helatorstai kului kokonaan Helsingissä kesäjuhlilla ja perjantai-aamuna suuntasin yhdeksäksi uuteen työpaikkaan, viimeiseen opetusapteekkiharjotteluun ennen farmaseutiksi valmistumista! Apteekkijärjestelmä on eri, kuin mitä olen aikaisemmin tottunut käyttämään ja itse liiketila paljon kiireisempi. Työntäyteinen kesä siis tiedossa.

Linnainmaalle, työpaikkani lähelle oli Kuopiossa ollessani ehtinyt nousta uusi kuntosali, Fresh Fitness, jonne nappasin kortin pikimmiten. Treenit jatkuvat siis läpi kesän!

All in all: hengissä ollaan, ja tänne tulen varmasti taas päivittelemään säännöllisemmin kuulumisia. Tänään olisi tarkoitus käydä vielä keskustassa ihmettelemässä ennen uuden työviikon alkua ja totutella ajatukseen Tampereesta..

xx

maanantai 15. toukokuuta 2017

28. Vietnamilainen äitienpäiväbrunssi

Mun ja Santun äidit viettivät äitienpäivää vähän liian monen (sadan) kilometrin päässä meistä, joten ei päästy tällä kertaa yllättämään omia mammojamme kakkukahveilla. Päätettiin sitten juhlia äitienpäivää ihan keskenämme. Sainpahan vielä matkan varrella ihan oman äitienpäiväruusun, vaikka mun ainoa lapseni onkin nelijalkainen ja vähän karvaisempaa sorttia.. :D

Kuopion keskustaan avattiin joitakin kuukausia sitten uusi, vietnamilaistyylinen kahvila, joka tarjoaa vähän erikoisempia kahveja, suolaista ja makeaa. 93° Degree - Coffee Shop aloitti nyt myös brunssien tarjoamisen, joten päätettiin viimein lähteä testaamaan paikka. Brunssi kustansi vain 10€ ja herkkuja sai mättää "all you can eat" -periaatteella, ei paha!




Tarjolla oli mm. erilaisia smoothieita, kevätrullia, kesärullia, vietnamilaisia täytettyjä leipiä, gimpapia (eli sushia jota ei kutsuttu sushiksi, vaan gimbapiksi, mutta joka näytti ihan sushilta), kahvia, jääteetä, erilaisia dumplingseja, brownieita, juustokakkua, porkkanakakkua.. Eli todellakin tarpeeksi kaikkea ja vähän enemmänkin! Ainoa, mitä vähän jäi oli jäätee - en ole varmaan ikinä maistanut niin makeaa juomaa?!

Tarjoilijat puhuivat vain englantia, mutta olivat todella ystävällisiä ja avuliaita. Kuopiolaiset siis kaikki testaamaan vaan!







xx

perjantai 12. toukokuuta 2017

27. Cloud-eggs



Heipähei!

Kokeilin tuossa reilu viikko sitten Buzzfeed Tastyn sivuilta bongaamaani reseptiä pilvimunille. Santtu saa aina olla maistamassa kaikkia mun uusia reseptikokeiluja, jos haluan jokus esimerkiksi kokeilla jotakin uutta mättö reseptiä, mutten itse syödä koko tuotosta.. Nämä kuitenkin sopivat ihan arkenakin herkuteltaviksi!

Pilvimunat valmistuvat aamupalalle nopeasti, noin kymmenessä minuutissa, eikä tekovaiheita ole kovin montaa! Musta kokkailussa onkin juuri parasta, kun keksii tai kokeilee uusia reseptejä niistä ihan tavanomaisimmista aineksista, joita kaapista aina löytyy. Kuten kananmunista. Helposti vaihtelua terveelliseen arkiruokaan.

PILVIMUNAT (2:lle)
  • 4 kananmunaa
  • (juustoraastetta)
  • ripaus suolaa
  • ripaus mustapippuria
  • basilikaa tai kevätsipulia koristeeksi
Kuumenna uuni 175°C. Erottele keltuaiset ja vaahdota valkuaiset kulhossa kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää ihan pieni ripaus suolaa ja halutessasi vähän juustoraaastetta. Suolan kanssa kannattaa olla tosi varovainen!

Tee valkuaisista neljä samankokoista kekoa leivinpaperille. Itse voitelin paperin vielä kevyesti vuokaspraylla, jotteivät tekeleet tartu kiinni. Kaiva valkuaisten keskelle pieni kuoppa keltuaisia varten ja uunita 3 minuuttia. Lisää keltuaiset koloihin ja uunita vielä toiset 3 minuuttia. Rouhi päälle mustapippuria ja silppua basilikaa.

Santulle paahdoin lisukkeeksi pestolla voideltuja kauraleipiä uunissa, tulivat samoilla lämmöillä.

xx

ps. suurensin hieman kuvien kokoa ja levensin tekstikenttää, ne ovat ehkä olleet vähän turhan pieniä tähän saakka.. 

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

26. Mago hair extensions - vlog

Olen lähdössä taas kesäksi Tampereelle, joten nyt oli vielä hyvä hetki huoltaa tukka kuntoon ennen muuttoa! Otin siis tammikuussa ensimmäistä kertaa ikinä ihan oikeat hiustenpidennykset, ja nyt tuntui, että oma tukka oli ottanut pituutta sen verran, että huolto oli aiheellinen.

Ennen tammikuuta olin silloin tällöin käyttänyt clipsipidennyksiä, jos olin halunnut pituutta ja tuuheutta hiuksiin. En yksinkertaisesti ollut aiemmin raaskinut laittaa "kiinteitä" pidennyksiä rasitteeksi näinkin hennolle hiuslaadulle kuin omani. Joudun pesemään hiuksia suhteellisen usein tuon treenaamisen takia, ja aikaisempi vaalennus- ja suoristuskäsittelyhistoriani kummittelivat myös taustalla.. Magojen kohdalla tekniikkaa kehuttiin kuitenkin niin hellävaraiseksi, että päätin kokeilla!

 

Pidennyshius kiinnitetään siis puuvillalangalla omaan hiukseen solmun avulla. Solmu kiristetään ja langanpäät leikataan pois. Hiusten peseminen vain turvottaa lankaa ja saa solmun tiukemmin kiinni, joten pidennysten pitäisi pysyä hyvin paikoillaan. Mulle laitettiin tammikuussa 30 cm hiusta. Toinen vaihtoehto olisi ollut 50 cm, jonka koin kuitenkin alkuun liian pitkäksi. 40 cm hiusta saattaa silloin tällöin olla saatavilla, mutta omalla kohdallani täytyi valita 30 tai 50 cm. Hiusta on myös mahdollista saada suorana tai kihartuvana. Omaan luonnonkiharaan tukkaan valinta oli kohtalaisen selvä.

Itselläni nuo ensimmäiset hiukset pysyivät loistavasti, tuppoja ei irronnut 4 kuukauden aikana yhtäkään. Ainoa huono puoli on, ettei hiuksia voi nostaa huollon yhteydessä, joten jos pidennykset haluaa pitää, täytyy ostaa kokonaan uudet hiukset. Vanhat pidennykset voi toki yrittää hyödyntää esimerkiksi sineteiksi tai mikrorenkaiksi, mutta muuten ne menevät roskiin.. Kallista lystiä Magot ovat vielä, mutta hinnat tulevat toivottavasti alaspäin, kun patenttisuoja raukeaa.

Itselläni on aika hento hiuslaatu, joten otin tammikuussa ja nyt huollon yhteydessä 2 punttia hiusta. Tuuhennus 30 cm hiuksella oli mielestäni onnistunut ja luonnollinen, vaikka useammalla puntilla lopputulos olisi ollut varmasti vieläkin komeampi. Kampaajani suositteli aluksi kahta tai kolmea punttia, joten ammattilaisen sanaan kannattaa toki luottaa! Paksuhiuksiselle sitten jopa 5 punttia voi kadota oman tukan sekaan hyvinkin luonnollisesti. Hiukset tuntuivat suoraan pakasta aika ohuilta ja sileiltä, mutta pörröttyivät pesun jälkeen vastaamaan omaa hiuslaatuani.

xx

tiistai 2. toukokuuta 2017

25. 1st of May

Vietettiin tänä vuonna aika rauhallinen vappu. Ja vaikka mulla onkin ainakin toistaiseksi viimeinen opiskeluvuosi menossa, jätin silti tummanvihreät haalarini kaappiin ja kuplivankin virkaa hoiti pepsimax. Toisaalta olis kyllä ollut kiva remuta tuolla menemään, juoda lämmintä siideriä suoraan tölkistä ja katsella, kun yliopiston proffa heitetään torin suihkulähteeseen. (Joku oli muuten tänä vuonna heittänyt sinne saippuaa - proffa sai ihan kirjaimellisesti vaahtokylvyn! ;D) Jotenkin tuo vappua edeltävä räntäsade ja pieni stressitila, joka tässä puskee muuton ja pääsykokeiden takia koko ajan päälle eivät ihan sytyttäneet sitä the fiilistä. Ajatus krapulattomasta vappupäivästä houkutteli myös..

Käytiin myös työporukan kanssa pari päivää sitten syömässä ja viettämässä vähän läksiäisiä, joten se valkkarin maku oli sieltä vielä tuoreessa muistissa.













Vappuaatto meni siis kotosalla, alakerran naapurin bileitä kuunnellessa, mutta vappupäivänä juhlistettiin sitten mekin hieman! Yritän kovasti tehdä tästä meille perinnettä, ja kolmas perättäinen vuosi tämä olikin, kun mentiin vappupäivän brunssille. Kävin aamulla tekemässä pienen ruokahalua herättelevän jalkatreenin, ja ystäväpariskunta nappasi meidät sitten yhden jälkeen kyytiin kohti Puijoa.

Puijon Majalla vedettiin kaikki ensin kuvut täyteen herkkuja. Kovin ei olla Santun kanssa ehditty kuopiolaistua, kun kalakukot jäivät lautaselle, eikä oltu Puijon tornissakaan käyty ikinä. Jälkimmäinen korjaantui, kun saimme brunssilta vapaaliput torniin!

Metrilakukiskan kautta kotiin ja koiran kanssa tunnin kävely ilta-auringon paisteessa. Oikeastaan ei ollenkaan huono vappu!












Tänään herätessä maistui edelleen ne metrilakut suussa, joten taidan ottaa vähän vähäsokerisemman aloituksen tähän viikkoon pinaattimunakkaan ja kahvin voimalla!

xx