perjantai 20. lokakuuta 2017

40. Where have you been?

Syytän ylioppilaskirjoituksia. Ja elämää aikuisena. Rakas siskoni tosiaan halusi lainata läppäriäni yo-kokeisiinsa, ja muuta konetta kun en itse tällä hetkellä omista, ei ollut oikein mahdollisuutta kirjoittaa mitään. Sisko toivottavasti kirjoittikin sitten..hyvin.





Tässä onkin ehditty jo käydä Tallinnassa, sisustaa, leikata hiukset, tappaa yksi orkidea, pitää tuparit, käydä leffassa ja treenata ja ja olla_hitosti_töissä. Koulussa ollessa sitä ei muistanutkaan, miten työt työmatkoineen vievät kyllä ihan leijonanosan päivästä. Ja sitten jos haluaa urheilla, tehdä evästä, nukkua tai vaikka siivota, menee se päivä aika lailla siinä. Meidän liike kun on vielä ma-su aamusta iltaan auki, on kyllä turha haaveilla mistään tarkoin rytmitetystä elämästä.

Kohta täytyykin alkaa taas suunnitella, mitä sitä ensi syksynä haluaa elämällään tehdä. Toki nyt on hyvä näin, eikä mua haittaa yhtään olla pientä hetkeä vaan ihan rehellisesti töissä. Tuolta kun ei tarvitse kauheasti kantaa hommia kotiin, eikä yleensä edes jäädä ylitöihin. Ne työt ei tekemällä lopu, ja suurin osa kyllä odottaa sitten seuraavaan päivään.




Oriola-sotku aiheutti toki hieman harmaita hiuksia koko työporukalle, eikä tilanne vieläkään ole ihan hallinnassa. Meidän apteekkari sai kuitenkin aika hyvin sumplittua lääkevarastot niin, ettei kovin monelle tarvinnut sanoa, ettei tuotetta tällä hetkellä ole saatavilla. Itse perusterveenä en onneksi joutunut stressaamaan omasta puolestani, mutta kyllä se ajatuksena vähän kylmäsi, kun esimerkiksi aivoverenkiertoa parantava lääke, jolle ei rinnakkaisvalmistetta ole, alkoi käydä vähiin. Näin yhtenä pienenä esimerkkinä. Parhaimmillaan tukusta toki sitten tuotiinkin lääkkeitä taksilla, aamuyön pikkutunteina. Tarve on kuitenkin niin suuri, ettei pari taksimatkaa läheskään korvaa niitä kymmeniä, satoja laatikoita ja tuotteita, jotka jäivät puuttumaan kokonaan. Ja sitten tietysti ne laatikot, jotka me silmät kiiluen syöpälääkkeiden toivossa avattiin, mutta joista paljastuikin tyyliin jotain koiran matolääkkeitä ja rakkolaastareita.. Onneksi mun ei tarvitse selvittää laskutusasioita!

(Kuvat jotain randomeja mm. tältä hiljaiselon ajalta..)

xx

perjantai 1. syyskuuta 2017

39. Kukkakaalitalkoot!

Oon viimepäivinä törmännyt somessa ja iltapäivälehdissä muutamaankin otteeseen termiin kukkakaalitalkoot. Raukat (kukkakaalit) ovat kaikki (syystä että viime kesä) kypsyneet samaan aikaan, ja nyt on "puoli-ilmaisia kukkakaaleja vaikka muille jakaa". Viimeksi kaupassa ollessani löysin myös laarillisen kilohinnaltaan vielä puoli-ilmaisestakin puolet ilmaisempaa (3/4 ilmaista?) kauden vihannesta. Nimittäin kesäkurpitsaa!



Heräsin aamulla jo seitsemäksi tappo-intervallijumpalle, ja vaikka toisin voisi kuvitella, olen siitä lähtien ollut aika energinen. Pyykinpesun ja riisipiirakoiden paistelun lomassa ajattelin leipasta vähän suolaisia piiraita, mistäpä muusta, kun juurikin jääkaappiin lymyilemään jääneistä kukkakaalinpäästä ja just-vielä-syömäkelpoisesta kesäkurpitsasta.

Pidemmittä puheitta, toinen resepteistä on sekaaniversio, toisessa ei ole käytetty lihaa eikä vehnää, mutta pari syntymätöntä kananpoikasta, sekä vasikan ravintoa kylläkin. Mutta se synti sallittakoon tällä kertaa, onhan tässä sentään pelastettu pari vihannesta varmalta mätänemiseltä! Tässä myös hyvä recipe niille, jotka eivät keksi mitään kokattavaa broilerin jauhelihasta. Noh, asiaan.

BROILERI-KESÄKURPITSAPIIRAS

  • valmis piirakkataikina (tai jos oot vielä muakin ahkerampi, teet itse)
  • 1/2 kesäkurpitsa
  • 1/2 prk valkosipulituorejuustoa
  • tuore sipuli
  • valkosipulinkynsi
  • 1/2 prk kermaviiliä
  • 2 munaa
  • 400 g broilerin jauhelihaa
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta rosmariinia
  • juustoraastetta
Lämmitä uuni 175 asteeseen. Levitä piirakkataikina halkaisijaltaan n. 25cm vuokaan ja esipaista tarvittaessa. Paista hienonnetut sipulit ja broilerin jauheliha pannulla. Mausta suolalla, pippurilla ja rosmariinilla. Höylää kuorimaveitsellä kesäkurpitsasta ohuita siivuja. Rullaa ja asettele siivut vuoan reunoille. Broilertäytettä varten sekoita tuorejuusto, kermaviili, munat ja sipuli-broileriseos keskenään. Maista ja mausta. Levitä täyte pohjan päälle ja ripottele kanatäytteen päälle juustoraastetta. Voitele kesäkurpitsaruusut kevyesti oliiviöljyllä. Paista n. 20 minuuttia, tai kunnes täyte on hyytynyt ja saanut hieman väriä.





FETA-PINAATTI-KUKKAKAALIPIIRAAT

  • nyrkin kokoinen pala kukkakaalia
  • 1 dl kaurahiutaleita
  • 1 muna 
  • suolaa
  • reilu kourallinen pinaattia
  • valkosipulinkynsi
  • 1/2 prk kermaviiliä
  • 1 muna  
  • 2-3 rkl fetaa tai salaattijuustoa
  • mustapippuria
Hienonna kukkakaali veitsellä tai monitoimikoneessa "riisiksi". Jauha kaurahiutaleista jauhoa, esim. sauvasekoittimella. Tee taikina kukkakaalista, kaurahiutaleista ja munasta, mausta ripauksella suolaa. Esipaista 5 minuuttia 175 asteisessa uunissa. Paista valkosipuli ja pinaatti öljyssä pannulla. Sekoita kulhossa muna, kermaviili, kypsä pinaattiseos ja murustettu feta, mausta pippurilla. Levitä taikinan päälle ja paista n. 10 minuuttia, tai kunnes täyte on hyytynyt.






  xx

tiistai 29. elokuuta 2017

38. Keep calm and graduate

Näin iltamyöhällä ajattelin vielä huvikseni käydä katsomassa UEF:in weboodin, eli paikan, missä tentteihin ilmottaudutaan ja minne opintopisteet ja suoritukset kirjatutuvat. Ja vihdoin siellä näkyi se, mitä olin odottanut! 180 op. Viimeinenkin harjoittelu on nyt hyväksytty ja voin alkaa pian hakea laillistusta Valviralta!





Farmasialla opinnot voi tosiaan jättää 180 opintopisteeseen ja farmaseutin tutkintoon. Tuntuu ihan hassulta, miten nopeasti kolme vuotta Kuopiossa vierähtivät, ja ettei mulla ole hajuakaan milloin seuraavan kerran istahdan koulun penkille. Toisaalta olen itsestäni ylpeä, ja oikein tyytyväinen nykytilanteeseen. Töitä ei tarvinnut sen kummemmin haeskella, ja kaikki ovet ovat avoinna. Apteekissa työskentely on toistaiseksi mielekästä, koska joka päivä oppii jotakin uutta. Alussa työmaa tuntui ihan mahdottomalta, mutta pikku hiljaa kokonaisuutta alkaa hallita aina paremmin.

Empaattisena ihmisenä koen, että asiakaspalvelutyö on toisaalta todella palkitsevaa, ja toisaalta joskus todella raskasta. Terveys on ihmisille arka ja henkilökohtainen asia, ja joskus tiskissä ei vaan pääse asiakkaan kanssa samalle aaltopituudelle. Säännöt ovat sääntöjä, ja ne on joku viisaampi tai "viisaampi" laatinut. Välillä en valitettavasti voi muuta kuin pahoitella, jos Kela ei tällä kertaa lääkettä korvaa tai lääkäri ole reseptiä uusinut. Väärinkäyttötapauksista puhumattakaan.

Jos lääkäriä pidetään Jumalasta seuraavana, en rehellisesti aina tiedä, mihin kastiin apteekin henkilökunta pistetään. Kaikki apteekin tuhannet tuotteet, niiden sijainti apteekissa, käyttö, vaiktutusmekanosmi, kelakorvattavuus, miksei joku valmiste ole tehonnut vaivaasi vaikka naapuri sitä suositteli, miten kauan ihottumavoide sinun käytössäsi riittää, kumpi vaikutusmekanismiltaan samanlaisista lääkkeistä olisi sinulle sopivampi, voiko tätä lääkettä käyttää ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana, onko tällä yhteisvaikutuksia sen ja tämän lääkkeen kanssa, ynnä muuta mukavaa pitäisi osata ulkoa.. Kaikkea ei todellakaan opeteta koulussa, joten aikamoista omatoimista perehtymistä opiskelu on vaatinut. Toistaiseksi on saanut onneksi vähän anteeksi oppilaan rintaneulalla, mutta pian loppuu sekin riemu ja saa (ihanaa!) alkaa ottaa itse täyden vastuun tekemisistään!




Viime viikonloppu oli ihanan rentouttava. Palautin harjoittelutehtävät koululle torstaina, joten sain koko viikonlopun miettiä muita asioita. En tainnut pitkään aikaan pahemmin stressata mistään koulu- tai työjutusta. Nautiskeltiin illalla Janinan kanssa pari lasia valkkaria, purettiin huolia ja syötiin vähän juustoja ja nachoja. Tein myös (ainakin omasta mielestäni) super herkullista guacamolea jääkaapista löytyneistä aineksista. Herkuttelu jatkui sunnuntaina kummitädin keittiössä, kun serkkutyttö pääsi ripille.

Lauantaina sain myös haettua Ikeasta mun uusille tauluilleni kehykset. Nyt odotellaan enää sohvaa, koska haluan huonekalut lopullisille paikoilleen, ennen kun lyön yhtäkään hutinaulaa seinään.. Siihen asti taulut saavat koristaa seinää polven korkeudelta.

SUPERHYVÄ JA SIMPPELI GUACAMOLE

  • 1 iso, valmiiksi kypsytetty avocado
  • 1/2 punasipuli hienonnettuna ihan pieneksi
  • 1-2 rkl salsaa
  • sitruunamehua
  • suolaa
  • pippuria
  • 2 pientä tomaattia kuutioituna
  • tuoretta korianteria tai minttua tai jotain muuta yrttiä mitä nyt sattuu olemaan
Muussaa avocado haarukalla. Lisää muut ainekset ja maistele, tarvitseeko jotain lisää. Nauti nachojen kanssa! 

xx

tiistai 22. elokuuta 2017

37. Syksyn suunnitelmia

Korkeakoulujen yhteishausta on saatu tulokset jo aikoja sitten, ja varmaan selvää, että täällä olisi hehkutettu, jos se jatkopaikka farmasialla olisi auennut.

Kieltämättä vähän harmittaa, koska näin kuitenkin vaivaa pääsykokeiden eteen. Toisaalta tiesin, etteivät mun lähtöpisteet ilman kemian yo-arvosanaa tule riittämään yhteispistekiintiöön ja että pelkällä kokeella, ilman ensikertalaisetua lähtökohdat eivät olleet kaksiset. Tähän soppaan heikko laskupää ja yli 1000 hakijaa, lukemista verottaneet työt ja ehkä pieni motivaation puute.



No, ehkä kaikella oli tarkoituksensa, sillä ostin tuossa (jo) viimekuun puolella puolet ihanasta kaksiosta, johon rakastun päivä päivältä enemmän. (Vaikka säilytystilaa onkin vähemmän, ja tavarat pursuilevat kellari- ja vinttivarastoista siitä huolimatta, että sitä kamaa lensi roskiin ja keräykseen monta jätesäkillistä. Konmari käteen seuraavaksi?) Työpaikka järjestyi heti samasta apteekista, missä teen nyt harjoittelua.

Muutto Kuopiosta on ohi, uusi kämppä kutakuinkin järjestyksessä ja tuparit pidetään sitten kun Masku suvaitsee ilmoittaa, että meidän uusi sohva on noudettavissa. Sitten pitää enää saada taulut seinille ja voin alkaa tehdä kämppäpostauksia! :D



Tällä hetkellä eletään jänniä hetkiä. Mun farmasian opintoni alkavat olla loppusuoralla, huomenna torstaina on viimeinen päivä työharjoittelua, jota meillä on siis ollut yhteensä kaksi 13 viikon settiä. Koska muita kursseja mulla ei enää ole suorittamatta, päästäänkin sitten odottelemaan, että UEFilla saadaan mun harkkatehtävät tarkistettua. Ja sitten odotellaan tietenkin vielä sitä, että Valvira laillistaa mut terveydenhuollon ammattihenkilöksi. Pikkuinen puristus tässä on siis vielä, ennen kun pääsen normaali-ihmisen kuukausipalkoille, mutta lähellä ollaan! Valmishan tällaisella alalla ei ole koskaan, mutta onneksi työnantajalla on ihan lakisääteinenkin velvollisuus kouluttaa aina säännöllisesti lisää.

Tänä kesänä on tullut juhlittua vaikka minkälaista kekkeriä: kahtia häitä, ristiäisiä, rippijuhlia, läksiäisiä ja blockfesteja. Onneksi tiedossa on enää yhdet rauhallisemmat(?) kemut, serkkutytön rippijuhlat, ja sitten pääsee polttelemaan pimenevissä syysilloissa kynttilöitä meidän ihanilla leveillä ikkunalaudoilla!

Mutta, nyt mä lähden pitämään kasiluokkalaisille lääkekasvatustuntia. Ei päästetä poloista farmasistia helpolla kyllä tässä koulussa!

xx

maanantai 14. elokuuta 2017

36. Cookie Dough news!

Oon huomannut, että aika monen (mm. mun itseni mielestä) suklaa on hyvää, mutta kaikki suklaaseen liittyvät oheistuotteet, kuten kakut, pirtelöt tai jäätelö eivät lukeudu lemppareihin. Keksitaikinan kanssa on vähän päinvastainen juttu. En juurikaan välitä perus suklaahippukekseistä, mutta kaikki keksitaikinajutut, kuten keksitaikinajäätelö on ihan parasta!

Surffailin pari päivää sitten S-marketissa ja huomasin pakkasessa purkin hehkutettua Lohilon jäätelöä maussa..mikäpä muukaan, kun cookie dough. Jäde ei ollut ihan mielettömän kallista, maksoikohan purkki 3,98€, joten ajattelin napata testiin. Vieressä komeili S-ketjun uutuusbrändin Tescon vastaava (3,45€), joten päädyin sitten ihan kahden jäätelön voimin lähteä kokeilemaan, onko uutuuksista haastamaan benkkujenkkua.



LOHILO 350 ml, proteiinijäätelö Cookie Dough

+ pohjassa suklainen kastike, joka ei maistu terveelliseltä (= hyvää!)
+ itse perusjäätelö ok
+ ravintosisältö, vähemmän sokeria ja rasvaa, ja tietenkin enemmän sitä proteiinia
+ erilaista, kun normijäätelö, mutta käy arkena korvaamaan kermaisen serkkunsa

- itse jäätelön koostumus outo: massa "liukenee" suuhun, eikä siitä jää sellaista kermaista jälkimakua, mitä normijäätelöstä jää 
- keksitaikinaa ja keksitaikinalta olisin odottanut enemmän, taikinaa on siis vähän ja se on koostumukseltaan vähän limaista 

3,5/5



TESCO 480 ml, vaniljajäätelöä, suklaakakkutaikinaa ja tummia suklaapaloja

+ keksitaikinan palat makeita ja ihan hyviä, ja ovatkin jäätelön paras osa, ilman niitä olisi tosi pahaa

- perusjäätelö vetistä ja mautonta, voisi olla lisää vaniljaa, miksi käytetty rasvatonta maitoa?
- suklaa jotain halpaa, koska maistuu lähinnä strösseliltä
- B&J:n verrattuna surkea
- ei tehnyt mieli syödä loppuun

1/5

En ole maistanut muita makuja kummaltakaan, mutta tähän mennessä ei kuitenkaan löytynyt Ben & Jerry's:n voittanutta!



xx

sunnuntai 6. elokuuta 2017

35. Pelasta maapallo


Oon ollut laiska ja yrittänyt vältellä totuutta. Mut nyt katsoin vihdoin paljon mediahuomiota keränneen Cowspiracy-dokkarin. Odotin lähinnä mässäilyä eläinten lahtaamisella, mutta dokkari olikin ihan asiallisesti ja hyvällä maulla tehty. Ja keskittyikin lähinnä maapallon tulevaisuuteen ja - nimensä mukaan - "salaliittoteoriaan".

-Spoiler alert-

Itse en ole siis ikinä harkinnut mitään kettutytöksi ryhtymistä. Olen toki eläinrakas, enkä todellakaan suvaitse eläinten kaltoinkohtelua tai satuttamista, mutta liikaa en lähtisi eläimiä rinnastamaan ihmiseen.. Dokumentissa eniten ehkä järkyttikin se, miten paljon eläimiä hyödynnetään ravinnoksi todella naurettavalla hyöty-haittasuhteella. Juuri karjatalous saastuttaa ihan älyttömästi, huomattavasti enemmän, kun esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden käyttö, tai mitkään kasvinsuojeluaineet yhteensä. Älytöntä on myös tietenkin se, että jos kaikki se lehmänruoka syötettäisiinkin ihmisille, kukaan ei näkisi nälkää. 

Dokkarissa ainoaksi vaihtoehdoksi maapallon pelastumiselle nimettiin täysin vegaaninen ruokavalio. Kalatalous roskaa meren ja lajit kalastetaan sukupuuttoon. Yhtä kalakiloa kohtaan verkkoihin jää myös monen kilon edestä muita lajeja, jotka pahimmillaan vain heitetään mitenkään hyödyntämättä takaisin mereen. Dokkarin tekijä vieraili myös jollakin lähi-luomutilalla, tms, jonka omistajat väittivät, ettei heidän karjallaan ole hiilijalanjälkeä. Tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa. Ihan jo se vesimäärä, mitä yhden hampparipihvin tuottoon tarvitaan, on ihan käsittämätön. Lisäksi, jos kaikki maapallon karja laitettaisiin luonnonmukaisesti ja onnellisina laiduntamaan ruohoa, ja varattaisiin riittävästi hehtaareja per kärsä, loppuisi pelto aika äkkiä kesken.

Asiantuntijoiden mukaan ei riitä, että vegenä ollaan esimerkiksi pari päivää viikosta. Silloin ei saa kutsua itseään luonnonsuojelijaksi, eikä maapallo pelastu. Toisaalla luonnonsuojelujärjestöjen edustajat voivottelevat, miten hankalaa ihmisiä on saada muuttamaan ruokailutottumuksiaan. Helpompaa on pistää silloin tällöin euro tai pari Greenpeacelle, sammuttaa valot kun lähtee huoneesta ja jatkaa elämäänsä.

Mun mielestä lihaton lokakuu tai maidoton maanantai on kuitenkin ehdottomasti suunta parempaan päin. Elämästä pitää myös voida nauttia, eikä mulle tulisi edes mieleenkään vaikkapa kieltäytyä jostakin lääkityksestä, jos kapselin kuori sattuisi sisältämään liivatetta - saati sitten menettää yöuniani miettiessäni, kuuluuko maitohappobakteeri vegaaniseen ruokavalioon vai ei.

Mun mielestä Suomessa ei myöskään vielä ole niin selkeää tuotevalikoimaa ja kulttuuria, että vege olisi aina edullinen, maistuva ja helppo, sekä ennen kaikkea terveellinen vaihtoehto. Esimerkiksi koulussa makaronilaatikon kasvisversio saattoi olla se sama makaronilaatikko, ilman jauhelihaa. Soijaa saa toki ostettua kaikissa mahdollisissa elämänmuodoissa, mutta jos se ei käy (kuten mun vatsalleni ei missään nimessä) vaihtoehdot maitohyllyllä vähenevät heti kolme neljäsosaa. Ranskankerma kaurasta maksaa triplat normaaliin ja jugurteista neljä viidestä on epäterveellisiä sokeripommeja. Lisäksi kasvipohjaiset valmisteet joutuu monesti etsimään maitopohjaisten seasta, missä kaupat toki ovat alkaneet parantaa jo hieman vegehyllyillään.




Hiljalleen vähentäminen on varmasti paljon pysyvämpi tapa siirtyä syömään vegempää ravintoa. Wingseillä aion käydä jatkossakin halutessani ja ostan mielelläni kerran viikossa lounaaksi lohisalaattia Prisman tiskiltä. Tein myös pitkästä aikaa smoothieita kaurajogurttiin ja maistoin Hälsans Kökin kikhernepihvejä pakkasesta, enkä kummankaan jälkeen jäänyt kaipaamaan eläinkunnan versioita.

Kasvisruoka on pitkälti tottumiskysymys, ja oikeastaan olen ihan innoissani, mitä kaikkia reseptejä pääsen nyt kokeilemaan, kun jätän tietoisesti lihaa vähemmälle! Treenin tueksi on ollut niin itsestäänselvyys paistaa nollat taulussa kahden annokset kanasuikaleita tai jauhelihaa ja keittää riisit lisukkeeksi. Joudun toki tekemään talouden toiselle osapuolelle jatkossakin pääosin liharuokia, mutta olen niin inspiroitunut vegeherkkujen suhteen, ettei pieni ylimääräinen vaiva haittaa. Kasvisruoka kun tosiaan on niin paljon enemmän, kun lihapata ilman lihaa, vaikka se sellaiseksi monesti mielletäänkin.

xx

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

34. Täydellinen lohikakku ja sen kaveri

Noniin! Tässä ne tulevat, viime viikonlopun ristiäistarjottavien reseptit.

Olen itse asiassa varsin kokematon voileipäkakkumaakari, mutta onnistuin ihan näppituntumaa käyttäen (ja vähän täytteitä maistellen) aikas mallikkaasti tehtävästä. Kakut saivat paljon kehuja! Kummipoikani äidillä oli siis perusnäkemys kakkujen sisällöstä: toisen tuli olla lohikakku ja toisen kinkku, mutta muuten sain aika pitkälti vapaat kädet.

Mukailin satunnaisia Googlesta löytyneitä reseptejä ja lisäilin täytteitä tekovaiheessa. Määrät ovat siis noin-arvioita.. Multa myös uupui juuri se normaalikokoinen irtopohjavuoka, joten päätin tehdä lohikakun pari senttiä halkaisijaltaan isompaan vuokaan. Täytteet riittivät silti hyvin! Kinkkukakku puolestaan valmistui ihan leikkuulaudan päällä.

Ideat lohikakun saaristolaisleipä-pohjaan ja kinkkukakun sulatejuustokuorrutteeseen taisivat tulla Valiolta. Lohikakussa tykkäsin erityisesti saaristolaisleivän ja wasabin yhdistelmästä.


LOHI-SAARISTOLAISKAKKU Ø (24-)26 cm
Pohja:
  • 500 g saaristolaisleipä
  • 120 g voita
Pilko leipä pieniksi murusiksi ja mikrota voin kanssa, kunnes voi sulaa. Sekoita.

Lohitäyte:
  • 250 g lämminsavulohta
  • 200 g ruohosipulituorejuustoa
  • 200 g wasabituorejuustoa
  • 100 g kermaviiliä
  • punasipuli
  •  suolaa ja pippuria
  • 3 liivatelehteä
  • 2 rkl sitruunamehua
Notkista tuorejuustot kermaviilin avulla ja lisää silputtu punasipuli sekä hienonnettu lohi, suola ja pippuri. Liota liivatelehtiä hetki vedessä ja purista kuivaksi. Kuumenna sitruunamehu lähes kiehuvaksi ja sekoita liivatteet joukkoon. Lisää liivate lohitäytteen joukkoon koko ajan sekoittaen.

Katkaraputäyte:
  • 400 g katkaraputuorejuustoa
  • tuoretta tilliä
  • 100 g kermaviiliä 
  • suolaa ja pippuria
  • 1/2 paprika pilkottuna pieneksi 
  • 3 liivatelehteä
  • 2 rkl sitruunamehua
  • (100 g katkarapuja, itse en pilaantumisvaaran takia uskaltanut pitkän ajomatkan vuoksi laittaa..)
Notkista tuorejuustot kermaviilin avulla ja lisää silputtu paprika, hienonnettu tilli, (katkaravut) suola ja pippuri. Liota liivatelehtiä hetki vedessä ja purista kuivaksi. Kuumenna sitruunamehu lähes kiehuvaksi ja sekoita liivatteet joukkoon. Lisää liivate lohitäytteen joukkoon koko ajan sekoittaen.


 Koristelu:
  • (Avomaan)kurkku
  • tilliä
  • 150 g kylmäsavulohta
  • lime
  • syötäviä kukkia
Levitä puolet leipäseoksesta pyöreään irtopohjavuokaan. Lisää lohitäyte, ja sen päälle loput leipäseoksesta tasaiseksi kerrokseksi. Levitä katkaraputäyte päällimmäiseksi. Anna hyytyä kylmässä vähintään 4 tuntia tai yön yli ennen koristelua!


PERINTEINEN KINKKUKAKKU

Pohja:
  • Grahampaahtoleipä
  • 1,5-2 dl kasvis- tai lihalientä
Leikkaa paahtoleivästä reunat pois ja kostuta siivut aina kerrosten välillä kasvisliemellä, esim. pullasudilla. Itse laitoin aina 4 ja puoli leipäpalaa peräkkäin.

Kinkkutäyte:
  • 300 g palvikinkkua
  • kevätsipuli
  • 200 g creme fraichea
  • 100 g valkosipulituorejuustoa
  • punaista paprikaa 
  • tuorekurkkusalaattia (valuta hyvin)
  • suolaa
Silppua kinkku, paprika ja sipuli. Sekoita kaikki ainekset.

Juustotäyte:
  •  100 g valkosipulituorejuustoa
  • iso rasia levittyvää sulatejuustoa 
  • 100 g juustoraastetta (esim. Edam)
Sekoita kaikki ainekset.  Lisää kerrosten väliin ensin puolet kinkkutäytteestä, sitten juustotäyte, loput kinkkutäytteestä ja kuorruta vielä juustotäytteellä. Kääri leivinpaperiin ja muoviin ja anna tekeytyä yön yli. Koristele.

Koristelu:
  • Herneenversoja
  • Syötäviä kukkia
  • 150 g ohuen ohutta kinkkuleikkelettä
  • kirsikkatomaatteja


xx

maanantai 24. heinäkuuta 2017

33. Tyttö voi lähteä Kuopiosta, mutta Kuopio ei tytöstä?

Viime viikonloppuna haettiin loput tavarat Kuopion kämpästä ja käytiin samalla reissulla juhlimassa kummipoikani ristiäisiä. "Pikku tavaroidenhakureissu" ei tosin lähellekään anna oikeutta sille duunille, mikä jouduttiin tekemään kaiken sen tilpehöörin kanssa, mitä kolmen vuoden aikana on kaappeihin kertynyt?! Saatiin onneksi S:n isäpuolelta peräkärry lainaan, ihan noi romut eivät olisi pelkkään farkkuun mahtuneet. Kesä on ollut ihan järkyttävän hektinen. En pidä ollenkaan lomaa, joten nuo muutot sun muut kinkerit on sovitettava täysin töiden ympärille.. Väsymyksen voi ehkä jotenkin aistia noista mun silmistäni.


Näihin voileipäkakkuihin on muuten tulossa reseptiä, saivat kovasti kehuja! 


Ristiäiset olivat sitten tunneskaalaltaan ihan oma lukunsa. Tutustuttiin tuoreen äidin kanssa pari vuotta sitten yötöissä, yhdessä yksityisessä pikaruokaravintolassa. Nyt tämä nainen on pienen pojan äiti ja omakotitalon omistaja. Oli todella suuri kunnia päästä aloittamaan elämänmittainen tehtävä kummina pienelle Joelille. Itikka laitettiin mummolaan hoitoon, jotta äiti pääsi kummien kanssa vähän tuulettumaan, ja pikkutunneillehan se tietenkin meni..

Niin, ja sehän on tässä kohtaa siis sanomattakin selvää, että maisterivaiheeseen eivät tänä vuonna kohdaltani ovet auenneet. Mitä tilastoja on uskominen, hakijamäärät ovat räjähtäneet sen jälkeen, kun lääkis vaihdettiin eri päivälle farmasian kanssa. Pisterajat olivat käsittääkseni tänä vuonna yhtä lailla ennätyskorkeat. Tyypillistä.

Mutta se, kannattaako proviisoriksi Suomenmaalla ryhtyä, on tietenkin oma juttunsa. Jatkumo olisi ollut luonnollinen ja helppo, mutta työllisyystilanne nyt vaan sattuu toistaiseksi olemaan heikohko: teollisuuden perässä on muutettava pääkaupunkiseudulle ja avoapteekista potkitaan koko ajan proviisoreja (säästösyistä) pois. Vähän pettynyt olin varasijasta tietenkin, mutta ehdinpähän taas pohtia, mitä sitä elämältä oikeasti haluan. Ja se voisi mahdollisesti jotain farmasiaa luovempaa hommaa. Apteekkiharjoitteluni alkaa pian olla loppusuoralla ja valmistumisen jälkeen näyttäisi siltä, että työpaikka onkin jo plakkarissa.



Työpaikka tähän väliin on ihan ok, koska satuttiin tuossa ostamaan asunto Tampereelta. Mutta asuntoon ehkä jossakin toisessa tekstissä, kun täällä alkaa näyttää kodilta.

xx


tiistai 27. kesäkuuta 2017

32. Juhannustaikoja

Mulla olis tänä vuonna ollut mahdollisuus lähteä Jämsään katsomaan (ei-enää-niin-pientä) Pikku Geetä. Sen sijaan mut raahattiin Teiskon perukoille mökille, ja pistettiin nukkumaan itse Prismasta neljällätoista (kyllä: 14, ei 40) eurolla ostamaani telttaan. Oli meinaan hyvä teltta. Ja reissu!! :D

Käytiin perjantaina ensin vähän kaupassa ja treenaamassa, ja päästiin siis vasta alkuillasta möksälle tissuttelemaan. Sauna oli kuumana ainakin jostain aamupäivästä asti ja valtavannäköinen puista ja risuista väsätty kokko paloi "koko yön" (=eli hehkui hyvällä makkarahiilloksella jo ennen puolta yötä).. Kokon vieressä kasvanut mänty ei syttynyt palamaan, eikä kukaan hukkunut yöllisellä soutureissulla. (BTW. on olemassa sellainen nettisivu, joka tilastoi Juhannuksen hukkumis- ja muita kuolemia?! Sairasta.) Myös ulkohuussista selvittiin. Yksi pieni oksennus tuli vuokra-asuntovaunuun, mutta se en ollut minä. Ja onneksi meillä oli se teltta. Hah.



Alkon myyjän suosittelema punkku ei päässyt lemppareihin ja karpalolonkeroista olisi suosiolla pitänyt vaan ottaa normi- eikä light-versiot. Miks aina pitää jotenkin kuvitella, että saa vähän sitä kaljottelua anteeksi, jos valkkaa jonkun kamalan makuisen lightjuoman?? Kerran nautiskelee, niin nautiskelisi sitten kunnolla.

Lauantaina mun selkäni oli ehkä toisiks kipein verrattuna.. öö. Siihen miten kipee se on kipeimmillään ollut. Ja kankut. Tästä viisastuneena ja ehkä vähän myös siksi, että alkoi sataa, lähdettiin viettämään laatuaikaa sohvalle ja grillailemaan katetulle terassille kanansiipiä. Sekä tietty nukkumaan ihan oikealle patjalle. Vähän oli huono omatunto kaikesta herkuttelusta sun muusta, mutta ai jestas oli mukavaa.

xx

tiistai 20. kesäkuuta 2017

31. Summer roadtrip

Viikonlopun reissu kotiin Kuopioon oli tapansa mukaan rankka. Lähdettiin koiran kanssa perjantaina ajelemaan vasta puoli 10 jälkeen, kun mulla sattui olemaan iltavuoro, ja voin kertoa, että loppumatkasta oli aika väsynyttä tyttöä liikenteessä.






Koti oli niin sotkuinen ja tunkkainen, että teki mieli kääntyä vaan ovelta pois, mutta siivoilin sitten kuitenkin sen verran, ettei aamulla ahdistaisi niin paljoa herätä. Valitetaan, että pentukoirat sotkee ja tuhoaa paikkoja, mutta ei Olga kyllä saanut tuollaista hävitystä aikaan. Ja niillä se vaihe menee ohi. Milloin miehillä menee?? Oon pienestä pitäen tottunut siihen, että koti siivotaan ennen reissuun lähtöä. Joskus se ärsytti, kun kuitenkin oltaisiin seuraava viikko muualla, eikä nauttimassa siitä siisteydestä. Ajatusmallina tuo "sen ajan murhe" on kuitenkin usein aika lyhytnäköinen..ja kello 2 yöllä olisin tosiaan saattanut haluta tehdä muutakin kun keräillä colapulloja olkkarista :D

Lauantaille oli luvattu ukkosta, mutta aurinko paistoi oikeastaan koko päivän! Koko reissun kohokohta oli, kun näin uuden, reilu pariviikkoisen kummilapseni ja päästiin yhdessä vauvelin mutsin kanssa viettämään vähän laatuaikaa.

Ainoat pienet varjopuolet olivat a) se, että mun lounassalaattini (jota en itse maksanut, ja josta sittemmin saatiin rahat takaisin) maistui homeelta ja b) eräs ilolientä nautiskellut setä vähän horjahti, survaisten kädellään suoraan kipeään sektiohaavaan, sekä tietenkin c) kakkavaipat .. mutta näistä selvittiin!




xx

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

30. Bachelorette party

Viime viikolla juuri snapchatissa (@rosiemilia) valitin, kuinka aikuisena oleminen on kamalan aikaavievää. Arkena ehdin juuri hankkiutua jotenkin töihin, käydä urheilemassa ja ehkä kaupassa. Kokata eväät seuraavalle päivälle. Sitten täytyykin mennä jo suihkun kautta nukkumaan!

Tänä lauantaina otettiin pieni irtiotto arjesta ja järkättiin polttarit ystävälleni Inekselle. Teemana oli Amazing (G)race, ja the bride to be - edition. Aloitettiin päivä morsiamen kidnappauksella ja suunnattiin brunssille keräämään energiaa. Tuleva vaimo sai alkuun askarrella itselleen myös vaimopaidan päivän koitoksiin päällepantavaksi. Oltiin ripoteltu vihjeitä ympäri Tamperetta, joiden mukaan mentiin aina seuraavaan paikkaan. Morsian sai vihjeiden perusteella arvailla seuraavia kohteita ja joutui aina sulhasensa nimen mainittuaan hörppäämään kulauksen skumppaa. Aurinko paistoi ihan aamua lukuunottamatta koko päivän, ja hikisen temmeltämisen jälkeen oli ihana päättää päivä paljussa, kasvonaamiot naamalla.













Kuvasin päivästä videota, se tulossa myös heti, kun saan loppuillan videot käsiini! Oma kamerani ei ihan jaksanut videotilassa täyttä päivää.. Ainoa miinus oli, kun rakas iPhoneni naukkasi laukussa vettä, eikä mene enää päälle. :( Yritin tietenkin ladata ja käynnistää luuria lukuisia kertoja, mitä ei olisi missään tapauksessa saanut tehdä?! Ilmeisesti laite voi jotenkin kärähtää. Onneksi iskä on applemiehiä ja sain rikkoutuneen kanssa täsmälleen samanlaisen varapuhelimen häneltä lainaan! Ehkä tämä tästä, kuvien menetys tosin vähän harmittaa, kun en ollut varmuuskopioinut mitään sen jälkeen kun iCloud täyttyi. Mitä tästä opimme.. :D

xx