lauantai 25. helmikuuta 2017

10. Toasted applesauce with no added sugar


Teen aina aika-ajoin kaikkia kivoja aamiais- tai välipalaplättyjä. Joskus myös iltapalaplättyjä. Oon tässä irrottautunut mun mehukeitto-addiktiosta (ne Valion tai Marlin sokerittomat, alle 10 kcal/100ml, joita siis aina lorotin onnessani kaiken mahdollisen päälle ja join suoraan purkista) ja jotenkin se mun lättymakuelämys on jäänyt sen jälkeen vähän vajaaksi. Marjat on joo letun päällä kyllä kovassa kulutuksessa, mutta tietynlainen kosteus ja tahmaisuus siitä silti puuttuu.

Koska vaihto vaahterasiirappiin olis vähän niinkuin matka ojasta allikkoon, piti keksiä jotakin muuta. Kaupan hillot ovat pääosin kauheita sokeripommeja, ja enemmän sellaisia herkkuhetken eväitä. Valmiit hedelmäsoseet taas ovat vaan - no, soseita. Vähän tylsiä ja suhteessa kalliita. Omatekoiseen "hilloon" saa tunkea mausteita ja oikeastaan ihan mitä itseä huvittaa, eikä hommaa ole mitenkään mahdottomasti! Omenoiden kypsyessä ehdittiin käydä Olgan kanssa kiva pakkaslenkki pihalla.

Tällä kertaa kokeilin vaihteeksi kuoria omput, sillä oon menestyksekkäästi tehnyt vastaavaa sosetta myös kuorellisista omenanpaloista keittämällä. Yleensä tykkään syödä ihan tuoreeltaankin omenat kuorineen, koska kuori kuitenkin sisältää (usein hedelmän sisustakin enemmän) kuitua, ravinteita ja vitamiineja. Syön kuorineen myös ulkomaiset omenat, vaikka moni pelkääkin torjunta-ainejäämiä..




SOKERITON OMENASOSE UUNISSA
  • Makeita omenoita, ainakin 1,5 kg
  • Kanelia
  • Kaardemummaa
  • (Steviaa) 
  • n. 2 dl vettä
Kuumenna uuni 200°C. Kuori ja pilko omenat pieniksi paloiksi ja heitä uuninkestävään vuokaan. Ripottele päälle kanelia ja kaardemummaa, sekä n. 2 dl vettä. Kypsennä uunissa 1-2 h ja muista käännellä välillä, jotta omenat eivät tummu liikaa! Lisää tarvittaessa steviaa ja soseuta sauvasekottimella. Sattumia saa jäädä!

Mun omenamääräni riitti vain pienehköön lasipurkilliseen, jonka uskon kuluvan kyllä ennen pilaantumista. Jos sosetta tekee enemmän, se kannattaa pakastaa säilymisen varmistamiseksi.

ps. Tästä tulee ihan törkeän..siis törkeän hyvää, kun käyttää ihan oikeaa sokeria tai fariinisokeria ja karamellisoi omenat uunissa ennen soseutusta. Joskus täytyy jakaa myös yhden kookos-karviaishillon resepti.. Sen purkin suunnilleen nuolin puhki.




xx

perjantai 24. helmikuuta 2017

9. Nails

Oon ollut kohtalaisen ahkera kynsienlakkaaja oikeastaan aina. Uusi kynsilakka on sellainen samanlainen pieni arjen piristys, kun uusi huulipuna, joten lakkoja on aikojen saatossa kertynyt aika monta erilaista väriä ja merkkiä kaappeihin pyörimään. Lakat kuluvat aina nopeasti epäsiisteiksi, eikä lakka juurikaan auta, jos kynsillä on todella taipumusta lohkeilla tai liuskottua. Geelikynnet ovat aika huikea vaihtoehto siisteistä kynsistä haaveilevalle - jos niitä on varaa ja aikaa huollattaa tarpeeksi usein.

Saksassa ollessani, n. 6 vuotta sitten, innostuin tosissani kauniista kynsistä. Oon aina pitänyt kynsiäni vähän ruman muotoisina, joten ajattelin, että pieni pidennys tekisi varmasti ihmeitä! Mun ekat geelikynnet olivat jonkun saksalaisen luokkakaverini kaverin naapurikylässä väkertämät. Ranskalaiset, täynnä ilmakuplia ja liian pitkät. Mutta niiin hienot. Siitä se sitten lähti, hommasin itse olennaisimmat tarvikkeet ja aloin harjoitella. Eikä muuten ollut ihan helppoa. Kerran pelasin koripalloa pienessä saksalaisessa jumppasalissa pitkillä, kirkkaanpunaisilla kynsillä ja niinhän siinä sitten napsahti sillä lailla pahasti, että punaista väriä levisi vähän muuallekin. Laastaria vaan, ja heti kun kynsi vaan suinkin oli tarpeeksi parantunut, uutta muovia päälle.


Takaisin Suomeen päästyäni into vähän laantui, menin ravintola-alalle töihin ja käytin muutaman vuoden silloin tällöin kynsilakkaa kuten muutkin kuolevaiset. Satuin sitten suunnilleen puolisentoista vuotta sitten bongaamaan Facebookista erään kuopiolaisen kynsistudion ilmoituksen, jossa he hakivat kynsimalleja koulutukseensa. Mä sitten satuin olemaan ensimmäisten innokkaiden halukkaiden joukossa, joten studiosta pyydettiin lähettämään vielä kuva kynsistäni. Vapisevin käsin (se on meinaan niin sairaan siistiä ja jännittävää saada jotakin joskus mahdollisesti ihan ilmaiseksi) otin kauhealla kiireellä jonkun järkyttävän kuvan aivan kamalan kulahtaneista lakkauksistani ja lähetin studion omistajalle. Pettymys oli suuri, kun kynteni olivat hänen mukaansa liian vaikeat. Leveät, tai jotakin sellaista. Tekijä oli niin kokematon, ettei sormiani voisi antaa hänelle käsittelyyn.. Lopulta studion omistaja keksi haluavansakin itse vähän haastetta ja otti mut sitten kuitenkin malliksi!

Mulle tehtiin 7(!!!) tuntia kynsiä. Niistä tuli sellaiset munan muotoiset ja väriset, pienellä kultaisella koristeviivalla. Meinasin kuolla janoon ja nälkään, koska olin vähän aliarvioinut eväiden tarpeen. Eihän kukaan nyt oikeasti voi tehdä kynsiä seitsemää tuntia..


Koulutuksen jälkeen sain käyntikortin, että voisin sitten myöhemmin tulla huollattamaan kynteni edullisesti harjoittelijalle. Oon niin pihi, että päätin kuitenkin kaivaa omat kynsivermeeni kaapin perältä, tilata uudet perusgeelit ja huoltaa kynnet itse. Siitä asti oonkin jatkanut huoltamista, ja kaveritkin ovat saaneet pari kertaa manikyyrin.
Tekniikan hieman parantuessa, en ole juurikaan kokenut, että mulla olisi (nykyään) ongelmia kynsien pysyvyyden suhteen, tai että kynnet katkeaisivat omia aikojaan. Kaverit kyllä saavat välillä kynsiä irti tai katki, mutta tämä voi johtua osin kynnen yksilöllisistä ominaisuuksista, jolloin pysyvyyteen voi osin vaikuttaa sopivien tuotteiden valinnalla. Tai sitten vain johtua yksinkertaisesti siitä, että kynsiä valitettavasti pitää opetella hieman varomaan. Itselle luontevan mittaiset kynnet eivät missään nimessä haittaa normaalia elämää, kuten koneella kirjoitusta. Kynsi ei kuitenkaan ole työkalu. Viiden sentin stiletoista haaveilevan kannattaa myös aloittaa vähän lyhyemmillä, ja pidentää kynsiä samaa tahtia, kun omat kasvavat. Näin pituuteen ehtii tottua.


Olen myös huomannut, että omalla kohdallani etusormeen ei kannata laittaa kovin kookasta koristekiveä. Vedän meinaan aina kengät jalkaan etusormea apuna käyttäen, jolloin se koriste helposti napsahtaa irti! :-D

Seuraavassa postauksessa voisin vaikka tehdä pientä tutoriaalia ihan peruskynsien teosta ja siitä, miten huolto tapahtuu!

xx

tiistai 21. helmikuuta 2017

8. Acai bowl

Okei. Otsikko johtaa vähän harhaan. Mun kulhossa oli nimittäin enemmän mm. selleriä kun sitä acai-marjaa. Mutta ei se mitään.




Mun ekan oikean Acai Bowlin söin viime kesänä Portugalissa. Ja en muuten pettynyt! Sama mesta tarjoili myös ihania vohveli- ja frozen yoghurt-annoksia, joten reseptit olivat kyllä hallussa herkkujen suhteen. Smoothie oli kermaista, kylmää ja kuohkeaa. Päälle sain ainakin banaania ja hunajaa.

Acai on oikeissa acaibowleissa yleensä pyreenä, mutta (ei sillä, että oisin kauheasti yrittänyt etsiskellä) Suomessa en ole pyrettä bongannut edes pakkasesta. Käytin siis kuivattua ja jauhettua marjaa, jota pussin kyljessä suositellaan käytettävän 1-2 tl. Vahva suositus myös Lidlin pakastetulle lehtipinaatille. Paljon parempaa, kuin ne normi-pakastepinaatit, eikä tarvi stressata tuoreiden 30€/kg lehtien mätänemisestä muovipussukassa.



Acain lähteenä toimii Paranassaipalmu, joka on siis ihan oikea, esimerkiksi Brasiliassa yleinen puu. Palmun hedelmistä, eli näistä niin kutsutuista viinirypäleen kokoisista acai-marjoista tehdään yleensä sakeaa mehua Amazonin asukkaiden nautiskeltavaksi.

Joku välkky joskus 2000-luvulla keksi, että amazonilaiset varmasti juovat mehua marjojen korkean antioksidanttipitoisuuden vuoksi. Sitten se toi niitä esimerkiksi just sinne Portugalilaiselle ostarille, jotta kaiken maailman Rosannat voivat lentää jokusen tuhat kilsaa sieltä mättäältä ysitien vierestä, omien tylsien ja pikkuruisten metsämustikoittensa keskeltä syömään niitä ihanan terveellisiä, suuria ja muhevia, pakastettuja Amazonin antimia. Ja nyt kukaan ei varmaan enää kummastele, miksi lähikaupasta saa Fazerin pullapitkoja muttei acai-marjoja.






Kikkoja rakenteeltaan kuohkeaan smoothiebowliin on olemassa pari.
  1. Älä laita liikaa nestettä. Sitä saa aina lisättyä jos siltä näyttää, mutta poistaminen on vaikeampaa. Mehua ei ole kiva lusikoida ja ne sun kaikki kivat päällyset putoavat kulhon pohjalle, etkä saa kivoja kuvia instagramiin.
  2. Blendaa tarpeeksi kauan. Silleen, että alkaa jo vähän ärsyttää se meteli.
  3. Käytä jotain jäistä. Marjoja, banaania, jäitä tms. Raikastaa koostumusta kivasti!
  4. Avokaado. Avocado. Avokado. Tekee koostumuksesta kermaisen!
  5. Käytä jotain jähmettyvää. Esim. geeliytyvää kuitua sisältäviä aineksia, kuten chiansiemeniä.
  6. Aikaväli tekemisen ja syömisen välillä. Kerran töissä luulin jo sekunnin sadasosan, että joku oli syönyt puolet mun pinaatti-selleri-kurkkusmoothiesta, mutta se olikin vaan lässähtänyt odotellessaan mua jääkaapissa.
ACAI BOWL  
½ pakastettu banaani
pakastemustikoita
pakastettua lehtipinaattia
1½ tl acai-jauhetta
lehtisellerin varsi
1 tl chiansiemeniä
vaniljaa
steviaa
makeuttamatonta mantelimaitoa 
--- 
kookoshiutaleita
pakastevadelmia
mysliä
tuoretta mangoa
cashewpähkinöitä 

xx 

maanantai 20. helmikuuta 2017

7. There is no place like home


Koti on siellä minne posti tulee. Toisaalta koti on siellä, missä perhe ja läheiset ovat. Tykkään matkustella ja käydä uusissa paikoissa, mutta kotiin palaaminen on silti aina siistiä. Toiseen kaupunkiin muutto on ollut yhtä lailla virkistävää, samoin vaihtovuosi Saksassa. Kaikilla ei ole mahdollisuutta matkustaa, itse olen siinä onnekkaassa asemassa, että olen päässyt reissaamaan paljon. Osa sitä reissun tunnelmaa on ehdottomasti se, kun saa matkan loppuessa tuoda ne kaikki uudet kokemukset mukanaan kotiin. Jakaa niitä kotona odottaneille, tai muistella itsekseen myöhemmin.

Olgakin tykkää olla kotona. Se on paljon rennompi kun vieraissa, pötköttelee itsekseen ja duunailee omiaan. Kukaan ei jatkuvasti pidä silmällä tai leikitä tai huomioi. Systeriä on kuitenkin aina ihana lähteä moikkaamaan. Pienenä pallerona noi kaksi pyörivät yhtenä lihapullana pitkin lattioita koko kyläilyn - ja ainakin Olga nukkui sitten viikon putkeen kun päästiin kotiin.















Olgan koiramutsi ei ole ihan niin energinen tapaus. Se vietti tämänkin viikonlopun pääosin keittiön kaapin alla. Kuvaa varten rouva suostui poikkeuksellisesti kääntämään jopa naamansa kohti kameraa. Mikäs siinä lieden alla saunoessa. Tukka mintissä ja kaikki.

Siskon potretti onnistui lähinnä ton pehmorotan kohdalla. Allilla ei paljon ole aikaa odotella, että kamera kerkiää tarkentaa. Koiria katsoessa ei kyllä ensimmäisenä tulisi mieleen, että meidän piski on noille kahdelle valkoiselle jotakin sukua. Allilla on alapurenta, Olgan veljellä yläpurenta ja Olgalla täydellinen hammaskalusto. Äidin suuhun ei yllä, kun sen pää on niin syvällä kaapin alla. Älykkyydestä ei sitten sen enempää.


Olga hengailee aina kotona(kin) kahdella jalalla, ruokapöytään tai uuniin nojaillen, kun laitan ruokaa tai syödään. Uhkailen sitä aina, että kohta lentää joku kiehuva spagetti tai parsakaali päähän, mutta ei ole tehonnut. Eikä kyllä lentänyt. Mut ihan varmasti vielä joku päivä. Koti ei olis koti enää ilman koiraa. Tota yhtä tiettyä.

Kuopioon on välillä haikea palata, kun haluaisi vaan jäädä Tampereelle kaikkien kavereiden ja perheen luo. Mut toisaalta välillä ei yhtään jaksaisi junailla Tampereelle pyörimään toisten nurkkiin, kun kotona on niin kivaa. No, viime viikonloppuna meni taas aika satsit punkkua ja äidin mustikkapiirakkaa, kuten oikeestaan aika moni kerta tässä viimeisimmistä reissuista on mennyt, että nyt on ehkä ihan hyvä vaan hoitaa velvollisuuksia hetken taas täällä kotona, jonne mun posti tulee. (Ja muuten jonkun hiton Sirpan posti myös, melkein joka viikko!! What??) Kerkesin mä onneks jo spinningin käydä polkaisemassa pienenä kurinpalautuksena, että uskaltaa sitten haaveilla seuraavasta reissusta jossain kohtaa. :-D

tiistai 14. helmikuuta 2017

6. URBAN

Nyt seuraa kriittinen, kaunistelematon ja asiantunteva ravintola-arvostelu. Mulla on sentäs kuitenkin jo kunnioitettavat 24 vuotta kokemusta syömisestä.



Käytiin siis Santun kanssa tänään ystävänpäivälounaalla Urbanissa (vihdoin!). Urbanhan valittiin viime vuonna (2016) Glorian Ruoka & Viini - lehdessä Suomen parhaaksi ravintolaksi, joten odotukset ovat olleet korkealla. Urbanin perustaja Anssi Kantelinen ei myöskään ole mikään turha äijä, vuoden 2015 Top Chef - voittajan tittelillään.



Urban on avoinna arkisin klo 10:30-14 ja tarjoaa siis vaihtuvia lounaita. Lounaslistalla on ilmeisesti aina yksi liha- ja yksi kasvisvaihtoehto, ja lounaaseen kuuluvat myös pieni alkuruoka sekä jälkkäri + kahvi. Silloin tällöin Urban järjestää ymmärtääkseni myös illallista. Ruoat pohjautuvat ranskalaiseen keittiöön ja 14.2. listalla oli kanaa, aurajuustojuureksia ja cumberlandin kastiketta tai perunarösti, sieni-papupaistosta ja kirveli beurre blanc. Santun kanssa oltiin antivegaaneja ja valkattiin molemmat tällä kertaa kanaa.



Rafla oli kiitettävän täynnä vielä vähän ennen yhtä, mutta paikat löytyivät kuitenkin heti jonkun yksin lounastavan herran neljän hengen ruokapöydästä. 



Alkuruoaksi me saatiin suht rivakkaan istahdettuamme tilata, ja pian eteen tuotiin lanttukeittoa, kiinankaali-jv-salaattia sekä saaristolaisleipää. Lanttukeitto, jota sai ryystää pikkukupista, oli älyttömän hyvää. Pehmeää, aika juoksevaa, eikä leipäkään pettänyt. Salaatti olis kumminkin kaivannut jonkun pienen vinaigretten, tms. kastikkeen. Nyt siitä jäi vähän pupu olo. Sanoisin kuitenkin, että nam!



Kana oli oikein jees, ei yhtään kuivaa. Maistui kanalta. Juureksissa ei ollut liikaa Auraa, mutta se aromi puski silti riittävästi sieltä. Kastike oli yllättäen vähän kirpsakka ja mausta tuli (ulkonäön takia?!) punajuuri mieleen. Tuoreet yrtit nostaa aina propseja. Nam!


Jälkkärinä oli mustaherukkahilloketta (tai jotain) ja salmiakkivaahtoa. Salmiakkihommeli ei ollut kauhean voimakkaan salmiakkista, mutta kyllä mä koko "kulhon" jaksoin tyhjentää. Enemmänkin olis mennyt.. Kahvi oli kuumaa. Nam!


Santtu valitteli, että tajunta ei räjähtänyt ja että annokset olis voineet olla inasen isompia. 11€:n hinnalla ihan mukiin mahtuva setti kuitenkin. Olihan se nyt hei kuitenkin (ainakin vähän ees) gurmettia ja sisutus oli ihan tosi viihtyisä. Voisin mennä uudestaan! 4/5


xx

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

5. Superfoodit ja ravintolisät

Lupasin palata aiheeseen superfoodit. Iho hehkuu, uni paranee, stressi lievittyy, kilot karisee, hiukset paksuuntuvat. Lupauksia piisaa, lista on loputon. Itse olen parin luontaistuotteita ja homeopatiaa koskevan yliopistokurssin käyneenä monen superfoodin ja ravintolisän tehon suhteen hieman skeptinen.



En ymmärrä, mikseivät ihmiset tajua nykypäivänä, että ihan kaikessa ei ole nopeaa ratkaisua tai oikotietä onneen. Nykyään voit tilata pizzaa puhelimella kotiovelle, ei olisi onnistunut muutamia vuosia sitten. Mutta kun vuosia kovaa treenannut ja täydellisen optimoitua ruokavaliota noudattava ihminen kehuu jotakin lisäravinnehöttöä, totta kai nyt voi olettaa, että kuka tahansa tavan jantteri saa samanlaisen ruskettuneen ja lihaksikkaan kropan samaa tuotetta käyttämällä.
Ravintolisät ja superfoodit ovat oiva lisä ruokavalioon, mutta ruokavaliotaan ei kannata ehkä pohjata täysin niihin. Uskon, että vaikkapa hyvä viherjauhe varmasti lisää päivittäisen ruokavalion vitamiini- ja kuitumäärää, mutta yhdestä teelusikallisesta tuskin on korvaamaan koko päivän kasvisannosta. Olen itse utelias testaamaan kaikkea terveelliseksi väitettyä ja saada kokeiluista vielä mahdollisimman hyvänmakuisia. Jos viherjauhepurkki saa mut useammin pyöräyttämään pinaatti-selleri-smoothien, ei se voi olla täysin huono juttu.

Hälytyskellojen pitäisi myös soida, jos hiusravinne muuttaa jonkun mainoskasvon mukaan muutaman viikon käytön jälkeen hiukset "huomattavasti paksummiksi".  Joku tuuheuttava shampoo ehkä voisi pariksi päiväksi lunastaa tuollaisen lupauksen, mitä tulee ihmisellä hiusten normaaliin kasvuvauhtiin. Mutta suun kautta otettava ravinne? Pari viikkoa? Haloo.



Mut potkittiin taannoin yllättäen pihalle eräästä Facebook-ryhmästä, kun kehtasin vähän kyseenalaistaa ryhmäläisten hoitomuotoja. Antibioottiresistenssi on vakava ongelma, enkä todellakaan kannata antibioottien tarpeetonta tai "varmuuden vuoksi" - käyttöä. Siinä kohtaa, kun lapsen silmätulehdusta ei suostuta hoitamaan antibioottitipoilla, (jotka eivät hyvänen aika edes imeydy merkittävissä määrin verenkiertoon, tai vaikuta suoliston bakteerikantaan haitallisesti) vaan silmään ollaan tunkemassa kaikkea raa'asta kananmunanvalkuaisesta kamomillateehen ja äidinmaitoon, (true story!!!) näen kuitenkin punaista.

Lääkkeiden suhteen ollaan enenevissä määrin kriittisiä. Minkä takia se sama kriittisyys unohtuu täysin, kun puhutaan superfoodeista tai ravintolisistä? Jos joku bloggari tai hyvinvointiyrittäjä kehuu, että hyvän olon salaisuus on tässä purkissa, (jonka sattumoisin saat ehkä jopa ostettua kyseiseltä henkilöltä) miten se lähdekritiikki yhtäkkiä katoaa täysin? Harva tajuaa, minkälainen työ lääkkeellä on takanaan ennen kuin sen valmistamisesta voidaan edes nähdä unta. Urakassa voi kestää kymmenenkin vuotta, että yksi pieni tabletti saadaan markkinoille. Eikä laadunvalvonta suinkaan pääty siihen. Entä ravintolisien kohdalla? Senkun pakkaa tavaran purkkiin ja puskee cittarin hyllyyn. Joku nätti naama siihen ja vähän paljasta pintaa, niin näyttää tehokkaammalta.



Oletko koskaan tarkastellut erilaisia, mahdollisesti itsellesi tuntemattomia ravintolisäpurkkeja? Miettinyt, miksei purkkiin ole kirjoitettu, mihin tuotetta käytetään? Se johtuu yksinomaan siitä, että terveysviranomaiset kontrolloivat pakkausmerkintöjen tekstejä; tieteelliseen tietoon perustumattomia väitteitä ei saa julkaista. Käytännössä tämä on hyvä juttu, sehän tarkoittaa, ettei kuluttajaa saa johtaa harhaan.

Olen itse alavalinnastani huolimatta sitä mieltä, ettei lääke välttämättä aina ole paras ratkaisu. Monta sairautta voitaisiin ehkäistä ja pillereistä päästä eroon ihan yksinkertaisesti elintapoja muuttamalla. Siihen saakka voi kuitenkin olla todellakin hyvä ottaa ne lääkkeet, jotta myöhemmiltä komplikaatioilta vältytään. Luonnonmukaisuus on myös kovaa huutoa, toisinaan ihan niiden lääkkeidenkin kohdalla. Se sun keho kun ei kuitenkaan tiedä, onko verenkiertoon putkahtanut vierasperäinen molekyyli porkkanasta uutettu, vai lääketehtaasta peräisin. Se käsitellään ja poistetaan yhtä kaikki.



Tähän loppuun esimerkki tuotteesta, jonka käyttäjistä ja tuotteesta itsestään mun on ollut vaikea muodostaa mielipidettä. Juice+ -kapselit. Toisaalta olen tosi kokeilunhaluinen ja testailen mielelläni uusia juttuja. Joku tuossa vaan mättää ja pahasti. Ensinnäkin kyseisten kapselien ainesosaluettelo ei osu ihan hetimmiten silmään, kun puljun sivuja selailee. Ympäripyöreästi selitetään, että kapselit tarjoavat hyvää näin ja näin monesta kasviksesta ja hedelmästä. Kuinka paljon elämäneliksiiriä pariin nallekarkkiin mahtuu, kysynpähän vaan? Laadun takaavat "jatkuvat laboratorioseurannat, joista vastaa SGS INSTITUT FRESENIUS". Paskapuhetta, mutta uskon. Pahimmillaan - tai parhaimmillaan Juice plussasta saa pulittaa kuussa 86 euroa, tilaus on jatkuva.

Toisaalta jengi on ainakin facebookryhmissä aivan hurmioissaan. Iho hehkuu, uni paranee, stressi lievittyy, kilot karisee, hiukset paksuuntuvat ja mitä niitä nyt oli. Toisaalta olisi hauska kokeilla, alanko itse voida niin käsittämättömällä tavalla paremmin noiden kapseleiden ja soppajauheiden avulla, kuin moni kehuu yhtäkkiä voivansa. Toisaalta tuo 86 euroa kuussa on ehkä vähän turhan suolainen, kun todennäköisesti saan saman hyödyn ostamalla pari kiloa Rainbow:n kukkavihanneksia ála 0,79€/250 g. Ja kun todennäköisesti nuo täydellisen valaistumisen kokeneet ihmsiet ovat alkaneet lisätä ruokavalioonsa Juice+:n kanssa juurikin niitä vihanneksia ja hedelmiä. Tietenkään unohtamatta sitä maagista ihmeparantajaa nimeltä placebo. Edellinen lause ei muuten sitten ollut vitsi!

xx

Mun kuvat: Jennamari T. <3 

lauantai 11. helmikuuta 2017

4. A Green experiment x CocoVi

Fitnesstukulla oli tuossa hetki sitten kamppis, jossa CocoVin tuotteista sai -20 % alennusta. Mä olen aina ollut sitä mieltä, että kaiken maailman superfoodit ovat aika turhanpäiväistä rahanmenoa. Että samantein sitä syö ihan rehellisiä puolalaisia pakastemustikoita, kun ostaa tyyriitä päiväntasaajalta lennätettyjä, rusinanmakuisia ja kenties vähän vielä kuivahtaneitakin gojimarjoja.

No kuten kuvasta näkyy, intouduin sitten mainoksen uhrina säästämään ensinnäkin ihan älyttömästi ja tilailemaan muutamia erilaisia jauheita testiin. (Oonkohan muuten ainoa, jonka mielestä kaikki FitFarmin tuotteet on jollain tapaa vähän epäilyttäviä? Ainakin ne missä on Bullin kuva..)

Jos ja kun teen vihersmoothien, se ei yleensä jää yhteen tai kahteen ainesosaan, joten tekeminen vie yleensä muutaman minuutin aikaa. Erilaisilla jauheilla siltä pahimmalta pilppomiselta voi yrittää säästyä, vähentämättä vihreän määrää. Etenkin hyvin aamu-unisena tämä on lähtökohtaisesti ihan hyvä juttu.

Ajattelin testata siis ensin ihan perinteistä vihersmoothieta. Kun avasin nuo vihreää jauhetta sisältäneet purkit ja pussukat, tuli heti nostalginen fiilis. Samalta haisi, kun nuorempana teki iltatallia ja repi paalista heiniä hevosille. Ja mitä siihen pilppomiseen tulee - smoothien ainesosat olivat kutakuinkin samat kun mulla yleensä, viherjauhelisäyksellä..

Testismoothieeseen meni:
  • 1 tl moringa-jauhetta
  • 1½ tl vihermixiä
  • 1 tl MSM-jauhetta
  • 2 dl mantelimaitoa (makeuttamaton)
  • vettä
  • lehtipinaattia
  • sitruunamehua
  • ½ avokado
  • 5 cm kurkkua
  • sellerinvarsi
  • pari tippaa steviaa
Tämän jälkeen maistoin smoothieta ja kiitin luojaa, etten ole hevonen. Sotku maistui ihan samalta kun haisi, joten lisäsin blenderiin vielä:
  • lisää sitruunamehua
  • lisää steviaa
  • vaniljaa
  • hunajamelonia
Maku parani sen verran, että jos ei hirveästi haistellut juodessa, maku oli jopa ihan ok, 3/5. Varsinkin, kun tein kylkeen vielä pannareita! Nämä pannarit ovat niin herkkuja, että vihermössö sai tällä kertaa jäädä taka-alalle kuvauksissa.



Pannariresepti:
  • 1 valkuainen
  • 1 kokonainen muna
  • 1½ rkl kookosjauhoja
  • pieni banaani 
  • kaardemummaa
  • vaniljaa
  • hieman mantelimaitoa
  • ½ tl leivinjauhetta
Kaikki haarukalla tasaiseksi taikinaksi ja paisto keskilämmöllä kookosöljyssä. Päälle kookoshiutaleita, cashew-pähkinöitä ja niitä puolalaisia pakastemustikoita.





















Eikä tässä kaikki. Mutta jatkan varmaan sitten seuraavalla kerralla lisää aiheesta, mahdollisesti jopa vähän kriittisemmällä silmällä, nyt täytyy kuitenkin valmistautua töihin.

xx

perjantai 10. helmikuuta 2017

3. HOME

Mulle tulee aina silloin tällöin sellaisia päiviä, että musta tuntuu, että mun koti on ihan kaamea, vanhanaikainen siivoton pöly-läävä. Että oon ihan kyllästynyt kaikkiin mun tavaroihin, ja että asialle pitää tehdä jotain nyt_heti. Se on usein sama päivä, kun esim. H&M:n tai Elloksen kuvasto tippuu postilaatikosta.



No tällä kertaa asia ei ollut näin, toi kuvasto on kyllä kummitellut pöydillä jo hyvän aikaa. Tällä kertaa päähänpistot lähti eskaloitumaan ihan vaan perusteellisesta keittiön kuurauksesta ja siitä, että sain mun ystävän houkuteltua Matkukseen. :-D

Oon jollakin tasolla niin vanhanaikainen, että tykkään edelleen selailla kaiken maailman postimyyntikuvastoja ja lehtiä ihan paperiversioina. Siinä on jotain ihanan konkreettista ja harmonista, kun sillä kuvastolla on selkeä alku ja loppu. Netti ei lopu, aina löytyy lisää must-have-aletuotteita ja uusia nettikauppoja. Enkä ainakaan mä ikinä ole sitten kuitenkaan täysin tyytyväinen päätökseeni. Ehkä se sininen vaasi olis kuitenkin ollut kivempi kun tää vihreä. Ja nyt se tuli aleen se kynttilänjalka, jonka just tilasin viime viikolla!!!



Onneksi on ananaskippo, jonka valinnassa ei voi mennä pieleen. Meinasin vuosi sitten ostaa ananaslampun, mutta joku raha-asia tai postimaksu tai muu typerä aivoverenkierron vääristymä sitten tuli väliin. Jos pojat saa leikata ananaslettejä, mä voin ehkä ihan hyvällä omallatunnolla ostaa ees yhden pienen ananaskipon. Vaikken ikinä tuliskaan säilyttämään siellä mitään.



Ostin myös suklaata for my valentine. Jostain syystä Santtu saa usein sellaisia lahjoja, joista mä voin myös itse maistaa vähän.. (Noi oli onneks vähän pahoja.)

Löysin myös Punnitse&Säästä-kaupasta vanilja-aromia, joka on ollut hetken ostoslistalla. Viimein kohtalaisen edullinen (3,95€) versio, hyvällä ainesosaluettelolla: vesi, etanoli, vaniljauute. Oon halunnut laittaa tätä niiiin moneen juttuun, vaikka just nyt en muista kyllä yhtäkään. Ehkä joihinkin pannareihin, tms?

xx

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

2. Who am I

Mua ärsyttää hirveesti sellaiset blogit, joissa vaan aletaan kirjoittaa tyylillä "tänään mä ja anzu käytiin kirppiksellä ja löydettiin ihan superhyvä yks kangas siihen meidän prokkikseen". Niinku what. Kuka ensinnäkiiin käyttää zetaa ts:n tilalla?!!?

Toki tarkoitan siis lähtökohtaisesti suomalaisia blogeja, ja kaikkihan me tiedetään, miten avointa ja itsestään ylpeää porukkaa suomalaiset ovat. Siispä se itsestään puhuminen rinnastetaan helposti itsensä kehumiseen, ja sitähän ei sovi tehdä koska mähän en ole mitään ihmeellistä, ihan tavis vaan.


Mä olen siis Rosanna, asun tällä hetkellä Olga-koiran ja yhden kakslahkeisen mörön kanssa Kuopiossa, ja täytin just 24 vuotta. Olen tästä Savohommelista huolimatta Tamperelainen, Kuopio on toiminut tässä viimeisen kolmen vuoden aikana lähinnä vaan opiskelukaupunkina (yhtään Kuopiota <3 väheksymättä). Keväällä hyppään taas Tampereen junaan ja menen tekemään mun viimeisen apteekkiharjoitteluni. Sen jälkeen pitäisi olla farmaseutin paperit taskussa, jatko seuraa perässä sitten kun seuraa!

Mitä tähän blogiin tulee, tykkään mm. liikkua, sisustaa ja kokkailla. Kokeilen paljon erilaisia reseptejä, ja ostan säästö- ja periaatesyistä harvoin mitään valmista, joten reseptejä täällä varmasti tullaan näkemään paljon! Kuvissa mun naaman lisäksi tän aamun aika tyypillinen aamupala, pinaattimunakasta, vihanneksia, avokadoa, hedelmää ja mausteita sekä yrttejä. Ja tietty tummapaahtoista kahvia, mustana.


Treenivuosia on myös takana muutaman eri lajin parissa toistakymmentä vuotta, joten treeneistä tulee varmaan myös juttua. Tavoitteet treenien suhteen vaihtelee vähän kausittain: nyt oon nostellut hetken puntteja siihen tahtiin, että päätin ottaa taas vähän räjähtävyyttä ja kestävyyskuntoa parantavia treenejä viikko-ohjelmaan.

xx