sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

20. Beauty is pain and there's beauty in everything

Mulle tulee välillä tietynlainen..someähky.



Ahdistun, jos en ole hetkeen päässyt selaamaan Instagramia, kun uusia julkaisuja on yhtäkkiä hirveä määrä. Ja suurin osa niistähän on minulle henkilökohtaisesti täysin turhia - täysin tuntemattomien ihmisten julkaisuja. Ahdistushan kumpuaa siitä, kun ne kaikki kuvat pitäisi saada käytyä läpi, ettei missaa mitään tärkeää. Missä vaiheessa tosta omenakapulasta tuli niin aikaavievä ja oleellinen osa päivää? Ja tilannehan ei pääty onnellisesti, kun instakuvat on käyty läpi. Vielä on snapchat, instastory ja facebook koluttavana..ehkä iltalehti. Muita sovelluksia en onneksi ole ottanut vielä säännölliseen käyttöön.. Ikään kuin muutenkaan ehtisin ikimaailmassa käydä läpi kaikkia itseäni kiinostavia someen ladattuja kuvia elämäni aikana.

Some on taistelu, jota et voi voittaa. Suurin osa julkaisuista on ennenkaikkea täysin turhia ja joku on niissä kivoissa kuvissa aina tehnyt jotain paremmin ja kauniimmin kuin sinä (meikkinsä, sisustuksensa, parisuhteensa, reissunsa, etc). Siinä sitten tarkastelet peilistä omia silmäpusseja ja heität olkkarin pöydälle mädäntyneet tulppaanit roskiin. Viime aikoina someilluusio on päässyt laajalti otsikoihin. Photoshopin käsite on vanha, uusimpana tulee vatsalihasten flexaus ja kevyt pyllistys. Johan näyttää vyötärö kapealta ja päkki on taatusti shredded. Jos ihossa on jotakin perinpohjin pielessä, sitä on nykyään vaan cool ja rohkeaa esitellä.



Itsensä rakastamista ja suvaitsevaisuutta korostetaan paljon, mutta jos sitä omaa itsetuntoa kohotetaan ottamalla keimailuselfie alusvaatteissa, treenatut pakarat pystyssä, täydelliset instakulmat otsassa - kuinka uskottavaa se on? On totta, että hyvä olo kumpuaa sisältä. Mutta kuinka moni myöntäisi käyttävänsä contouria tai treenaavansa pakaroitaan ainoana ihmisenä, yksin autiosaarella?

Luin jokin aika sitten artikkelin, jossa oli selvitetty, miten some vaikuttaa nuorten itsetuntoon. Tulos oli erittäin positiivinen: nuoret vakuuttivat, että joka paikasta tursuilevat kuvat ja videot eivät aiheuta heille ulkonäköpaineita. Mutta entäs me vähän vanhemmat nuoret?

Kauneus on katoavaista, joten miksi me asetetaan sille joskus niin suuri painoarvo? Siellä se Kim K:kin istuu muutaman vuoden päästä luksushuvilassaan vaipoissa, jos ei onnistu tuhlaamaan kaikkea omaisuuttaan ennen sitä, tai poistu jostakin syystä keskuudestamme.

Itsensä kehittämisessä ja puunaamisessa ei ole mitään väärää. Parhaimmillaan ehostautuminen on sen oman persoonan esiintuontia ja lisää itsevarmuutta ja -tuntoa. Liian usein lukee kuitenkin tarinoita, joissa miljoonia euroja satoihin kauneusleikkauksiin törsännyt "kaunotar" vain toivoo, ettei ikinä olisi astunut veitsen alle.

xx

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti